Ihmisoikeuksien juurilla – kirjoitussarja ihmisoikeuksista

Aloitan tällä kirjoituksella sarjan ihmisoikeuksista. Syy on yksinkertainen: niiden merkitys maailmanhistoriassa ja ihmisten elämässä tuntuu unohtuneen. Tämä ei koske vain autoritaarisia maita vaan myös länsimaita ja Suomea. Ihmisoikeuksista puhutaan usein kuin ne olisivat poliittinen mielipide, juristien erikoisala tai jonkin ryhmän etuoikeus. Harvemmin muistetaan, että ne ovat vastaus orjuuteen, siirtomaavaltaan, maailmansotiin ja holokaustiin. Ne on rakennettu, niitä on puolustettu ja ne on usein lunastettu kalliilla hinnalla.

Ensimmäisessä osassa selvitän, mistä ajatus kaikille kuuluvista ja jakamattomista oikeuksista on peräisin. Kuljen stoalaisista ja luonnonoikeudesta 1700-luvun vallankumouksiin, vuoden 1948 yleismaailmalliseen julistukseen ja Wienin julistukseen 1993. Kysyn myös, mihin ihmisoikeudet lopulta perustuvat ja miksi julistuksen kirjoittajat jättivät tämän kysymyksen tarkoituksella auki.

Tulevissa osissa käsittelen:

  • ketkä ihmisoikeusjärjestelmän loivat ja ketkä sitä vastustivat
  • mitkä maat ja liikkeet ovat ajaneet ihmisoikeuksia eri aikakausina, abolitionisteista ja työväenliikkeestä itsenäistyneisiin siirtomaihin ja itäblokin toisinajattelijoihin
  • Suomen roolia, Helsingin ETYK-päätösasiakirja 1975 mukaan lukien
  • mitä ihmisoikeudet merkitsevät nykymaailmassa, kun kansainvälistä sääntöpohjaista järjestystä kyseenalaistetaan
  • mitä ne merkitsevät meille Suomessa, arjessa ja lainsäädännössä
  • miten ilmastonmuutos muuttaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen tarvetta: oikeutta elämään, terveyteen, ruokaan, veteen ja kotiin sekä tulevien sukupolvien oikeuksia
  • millaisena näen ihmisoikeuksien tulevaisuuden

Ihmisoikeudet eivät ole valmis perintö. Ne ovat keskeneräinen hanke, joka jokaisen sukupolven on lunastettava uudelleen. Tämä sarja on oma yritykseni tehdä se.