Paperilla yhdenvertainen – rasismi ja syrjintä Suomessa

14.11.2026

Suomi on yksi Euroopan rasistisimmista maista, jos asiaa kysytään niiltä, jotka ovat rasismin kohteena. Tämä ei ole mielipide vaan EU:n perusoikeusviraston mittaustulos, joka on toistunut kyselystä toiseen.

Edellisessä osassa kävin läpi, mitä laki Suomessa vähemmistöille lupaa. Perustuslaki kieltää syrjinnän, yhdenvertaisuuslaki velvoittaa viranomaiset ja työnantajat, rikoslaki rankaisee kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Paperilla Suomi on mallimaa.

Tässä osassa katson, mitä lain ja todellisen elämän väliin jää. Syrjintä on Suomessa yleistä, se on kasvanut, ja se on vakavampaa kuin useimmissa maissa, joihin haluamme itseämme verrata. Lait eivät ole pettäneet siksi, että ne olisivat huonoja. Se on pettänyt siksi, ettei sitä oteta todesta.

Suomi Euroopan kärkikolmikossa – väärässä tilastossa

EU:n perusoikeusvirasto FRA haastatteli vuosina 2021–2022 noin 6 750 afrikkalaistaustaista ihmistä 13 EU-maassa. Tulos on Suomelle kammottava. Viimeisen vuoden aikana rodullista syrjintää kokeneita oli Suomessa 54 prosenttia. Vain Itävallassa ja Saksassa luku oli korkeampi, 64 prosenttia. Ruotsi ja Portugali olivat listan siistissä päässä.

Tulos ei kuitenkaan ollut yllätys. Edellisessä kyselyssä (2015–2016) Suomi oli 12 länsimaan joukossa ykkönen: 63 prosenttia afrikkalaistaustaisista vastaajista oli kokenut rasistista häirintää viiden vuoden aikana ja 14 prosenttia rasistista väkivaltaa. Britanniassa häirintää kokeneita oli 21 prosenttia.

Muslimien kohdalla kuva on sama. FRA:n vuoden 2024 raportissa rodullista syrjintää viiden vuoden aikana kokeneita oli Suomessa 63 prosenttia, Itävallassa 71 ja Saksassa 68. Ruotsissa luku oli 22 prosenttia. Rasistista häirintää oli Suomessa kokenut 49 prosenttia muslimeista, enemmän kuin missään muussa tutkitussa maassa, ja rasistista väkivaltaa 12 prosenttia, sekin vertailun korkein luku.

Pysähdytään hetkeksi tähän. Muslimi kohtaa Suomessa häirintää useammin kuin Saksassa, Ranskassa tai Tanskassa. Pohjoismaisen naapurimme Ruotsin luvut ovat murto-osa omistamme. "Pohjoismainen hyvinvointivaltio" ei selitä mitään, kun Ruotsi ja Suomi ovat saman taulukon eri päissä.


Syrjintäkokemukset: Suomi Euroopan kärjessä

Afrikkalaistaustaiset, syrjintä viimeisen 12 kuukauden aikana (2022)

Suomi 54 % – korkein: Itävalta ja Saksa 64 % – alhaisimmat: Puola, Portugali ja Ruotsi


Muslimit, rodullinen syrjintä viiden vuoden aikana (2022)

Suomi 63 % – korkein: Itävalta 71 % – alhaisin: Ruotsi 22 %


Muslimit, rasistinen häirintä viiden vuoden aikana (2022)

Suomi 49 % (vertailun korkein) – seuraavana Saksa 39 %


Muslimit, rasistinen väkivalta viiden vuoden aikana (2022)

Suomi 12 % (vertailun korkein) – seuraavana Saksa 7 % – alhaisin: Espanja 1 %


Lähde: EU:n perusoikeusvirasto FRA, Being Black in the EU (2023) ja Being Muslim in the EU (2024).


Kotimaiset tilastot kertovat samaa. Poliisi kirjasi vuonna 2024 yhteensä 1 808 epäiltyä viharikosta, eniten koko seurannan historiassa. Kaksi kolmasosaa niistä liittyi uhrin etniseen tai kansalliseen taustaan.

Ilmoitetut viharikokset kaksinkertaistuivat viidessä vuodessa Poliisin tietoon tulleet epäillyt viharikokset: 

2019: 899 

2020: 852 

2021: 1 026 

2022: 1 245 

2023: 1 606 

2024: 1 808

Lähde: Poliisiammattikorkeakoulu, Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 

Poliisiammattikorkeakoulu, Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa -vuosiraportit 2019–2024 (valtioneuvosto.fi; KK 392/2025 vp)

Ja tässä on vain ilmoitetut rikokset. Oikeusministeriön selvityksen mukaan yli 80 prosenttia viharikoksista jää kokonaan ilmoittamatta poliisille. Euroopan neuvoston rasisminvastainen komissio ECRI totesi vuoden 2025 raportissaan, että poliisi epäröi arvioida tekojen rasistisia piirteitä eikä aina kirjaa niitä viharikoksiksi.

Hakijan nimi ratkaisee ennen kuin kukaan lukee hakemusta

Somalialais- tai irakilaisnimisen hakijan pitää Suomessa hakea yli kaksi kertaa niin monta työpaikkaa kuin suomalaisnimisen päästäkseen yhteen haastatteluun. Pätevyys, kielitaito ja tutkinnot ovat täsmälleen samat. Ero on vain nimessä.

Tämä on dosentti Akhlaq Ahmadin työ- ja elinkeinoministeriölle tekemän tutkimuksen tulos. Tammikuussa 2025 julkaistussa tutkimuksessa lähetettiin 10 000 hakemusta ravintola-, kauppa-, siivous-, hallinto- ja asiakaspalvelutyöpaikkoihin. Syrjintä oli vähentynyt vuodesta 2016, mutta somalialaistaustaiset kohtasivat sitä edelleen eniten.

Laki kieltää tämän kaiken. Silti täysin samanlainen hakemus menee roskakoriin, kun nimi on väärä. Samaan aikaan käymme julkista keskustelua työvoimapulasta ja maahanmuuttajien "huonosta työllisyydestä" ikään kuin ne olisivat maahanmuuttajien omaa syytä.

FRA:n mukaan muslimit kohtaavat EU:ssa syrjintää useimmin juuri työtä hakiessaan. Suomi ei ole poikkeus vaan jyrkkä osoitus siitä, että sääntö on olemassa.

Vanhimmat vähemmistömme odottavat yhä

Rasismi ei tullut Suomeen maahanmuuton mukana. Romanit ja saamelaiset ovat eläneet täällä vuosisatoja, ja heidän kokemuksensa osoittavat, ettei kyse ole "uudesta ongelmasta".

Romanit. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu julkaisi helmikuussa 2025 muistion romanien oikeuksista Suomessa. Sen havainnot ovat karuja:

  • vuokranantajat ovat kieltäytyneet vuokraamasta asuntoa romaneille, ja naapurit ovat tehneet aiheettomia valituksia savustaakseen romaniperheitä ulos

  • romanit syrjitään työ- ja harjoittelupaikoista; kaksi kampaajaa irtisanottiin perinteisen hameen käyttämisestä, ja tuomioistuin totesi irtisanomiset syrjiviksi

  • koulukiusaaminen on yleistä, ja osa romanilapsista salaa taustansa

  • osa opinto-ohjaajista on ohjannut romaninuoria pois korkeakouluopinnoista

  • Helsingin poliisin KURI-operaatio kirjasi 2013–2015 romanien liikkumista tuhansina merkintöinä satojen ihmisten osalta, ja yhdenvertaisuusvaltuutettu totesi sen syrjiväksi

Saamelaiset. Suomen ainoa alkuperäiskansa odotti saamelaiskäräjälain uudistusta vuosikymmeniä. Laki hyväksyttiin vihdoin kesällä 2025, kun edellinen yritys oli kaatunut perustuslakivaliokuntaan 2023. Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio luovutti loppuraporttinsa joulukuussa 2025. Komission mukaan saamelaisten oikeudet sivuutettiin jopa Suomen Nato-jäsenyyden ja Yhdysvaltain kanssa solmitun puolustusyhteistyösopimuksen valmistelussa.

Raportin jälkeen perustettiin parlamentaarinen työryhmä ja seurantaryhmä. Suomen kansallinen ihmisoikeusinstituutio totesi toukokuussa 2026 YK:n rotusyrjinnän vastaiselle komitealle, ettei konkreettista edistystä ollut vielä raportoitu.

Sateenkaari-ihmiset: kehityksen suunta on väärä

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla Suomi näyttää vertailuissa yhä kohtuulliselta, mutta suunta on kääntynyt vääräksi. Viharikokset ovat kolminkertaistuneet, lainsäädäntö on pysähtynyt, ja nykyhallitus on torjunut eduskunnan jo hyväksymän uudistuksen.

Ongelman vakavuus näkyy poliisin tilastoissa. Ilmoitukset, joiden motiivina oli uhrin seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu, nousivat 72:sta vuonna 2019 lukuun 241 vuonna 2024. Yleisimmät teot olivat kunnianloukkaus, laiton uhkaus ja pahoinpitely.

Sateenkaari-ihmiset itse näkevät saman. EU:n perusoikeusviraston vuoden 2024 kyselyssä 41 prosenttia suomalaisista vastaajista arvioi ennakkoluulojen lisääntyneen viidessä vuodessa, ja yhtä moni arvioi väkivallan lisääntyneen. Arki näyttää tältä:

  • 47 prosenttia oli kokenut häirintää viimeisen vuoden aikana

  • 60 prosenttia oli kiusattu, pilkattu tai uhkailtu koulussa siksi, että he ovat sateenkaari-ihmisiä

  • 35 prosenttia välttää usein tai aina kädestä pitämistä samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa

  • terveydenhuollossa syrjintää oli kokenut 18 prosenttia, enemmän kuin EU:ssa keskimäärin (14 %)

Moni luku on yhä EU:n keskiarvoa parempi, mutta se on huono lohtu, kun keskiarvoa painavat Unkarin ja Puolan kaltaiset maat. Suomen kuuluisi verrata itseään Espanjaan, Maltaan, Islantiin, Belgiaan ja Tanskaan. Ne ovat ILGA-Europen sateenkaarikartalla 85–89 prosentin pisteissä, Suomi 70:ssä. ILGA-Europe kuvasi Suomen tilannetta vuonna 2026 pysähtyneisyydeksi: pisteet ja sijoitus eivät muuttuneet.

Pysähtyneisyys on poliittinen valinta. Suomella ei ole ollut kattavaa sateenkaari-ihmisten toimintaohjelmaa sen jälkeen, kun edellinen tasa-arvo-ohjelma päättyi 2023. Vuoden 2023 translaki poisti vihdoin hedelmättömyysvaatimuksen, mutta jätti alaikäiset ulkopuolelle. ILGA-Europe suosittaa yhä ikärajan poistamista.

Eheytyshoitokielto: hallitus sivuutti eduskunnan. Selvin esimerkki suunnasta on niin sanottujen eheytyshoitojen kielto. Näillä "hoidoilla" yritetään muun muassa muuttaa homoseksuaaleja heteroiksi. FRA:n kyselyn mukaan jo 31 prosenttia suomalaisista sateenkaari-ihmisistä on kohdannut eheyttämistä, enemmän kuin EU:ssa keskimäärin.

Rikkomaton-kansalaisaloite keräsi yli 50 000 allekirjoitusta, ja se jätettiin eduskunnalle syyskuussa 2023. Eduskunta hyväksyi aloitteen maaliskuussa 2025 äänin 125–49 yli hallitus–oppositio-rajan. Silti pääministeri Petteri Orpo (kok.) ja oikeusministeri Leena Meri (ps.) ilmoittivat, ettei hallitus aloita lakivalmistelua.

Ylen mukaan kyse oli ensimmäisestä kerrasta, kun hallitus sivuuttaa eduskunnan jo hyväksymän kansalaisaloitteen. Valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen katsoi, että valmistelu olisi pitänyt aloittaa hallitusohjelmasta riippumatta. Tutkija Johanna Vuorelma kuvasi toimintaa kaksinkertaiseksi rikkeeksi: se ohittaa sekä suoran että edustuksellisen demokratian. Lakia ei ole valmisteltu. Vihreät joutuivat tekemään oman lakialoitteensa rikoslain muuttamisesta, ja se oli eduskunnan lähetekeskustelussa maaliskuussa 2026.

Muualla Euroopassa kehitys kulkee toiseen suuntaan. Norja on kieltänyt eheytyshoidot rikoslaissa, ja Britannian hallitus on antanut lakiesityksen, joka kieltäisi ne vankeusrangaistuksen uhalla. Koko EU:n laajuisen kiellon puolesta kerättiin yli miljoona allekirjoitusta, ja aloite luovutettiin Euroopan komissiolle marraskuussa 2025. Suomi, joka hyväksyi tasa-arvoisen avioliittolain jo 2010-luvulla, seisoo nyt sivussa.

Vammaiset jäävät keskustelussa usein kokonaan sivuun. Vammaisuuteen perustuvia epäiltyjä viharikoksia kirjattiin vuonna 2023 yhteensä 128, kun vuonna 2022 niitä oli 54. Vuonna 2024 ne olivat lähes kymmenesosa kaikista viharikosilmoituksista.
On selvää, että viime vuosien kehitys johtuu poliittisen ilmapiirin kovenemisesta Petteri Orpon hallituksen toiminnan johdosta. Orpo halusi hallitukseensa Perussuomalaiset, jotka nimenomaan edustavat vähemmistöjen vastaista poliittista linjaa. Kokoomus ei ole kyennyt tai halunnut edistää vähemmistöjen oikeuksien etenemistä, mutta se ei myöskään ole ollut estämässä syrjinnän lisääntymistä. Päin vastoin, jopa Kokoomuksen sisällä on esiintynyt syrjivää ja ihmisoikeuksien vastaisi puheenvuoroja jopa puolueen luottamusmiesten keskuudesta.

Miksi hyvä laki ei riitä?

Laki on kirjoitettu, mutta sen soveltajat, valvojat ja poliittiset johtajat eivät aina kanna sitä. Valtioneuvoston kanslian kesäkuussa 2026 julkaisema selvitys sanoi saman virkakielellä: lainsäädäntö luo hyvän perustan viharikosten torjunnalle, mutta toimeenpanossa on puutteita.

Puutteet ovat konkreettisia.

  1. Poliisi ja syyttäjät. ECRIn mukaan poliisi epäröi kirjata rasistisia motiiveja, eikä syyttäjä aina arvioi ennakkoluuloa tekoon vaikuttaneena. Viharikosluokitus löytyi vuonna 2024 vain noin puolesta tapauksista, jotka myöhemmin määriteltiin viharikoksiksi.

  2. Vihapuheen määritelmä. EU:n rikkomusmenettely Suomen rikoslain vihapuhemääritelmästä on ollut vireillä jo vuosia. Kansallisen ihmisoikeusinstituution mukaan asia on jumissa poliittisten erimielisyyksien vuoksi, eikä edistystä odoteta ennen vuoden 2027 vaaleja.

  3. Poliittinen esimerkki. Vuoden 2023 hallituksen rasismikohun jälkeen annettiin yhdenvertaisuustiedonanto, luvattiin nollatoleranssi ja hyväksyttiin rasisminvastainen toimintaohjelma. Ihmisoikeusinstituutio raportoi kuitenkin, että osa hallituksen edustajista on vastustanut hallituksen omia aloitteita ja että osa ministereistä ja kansanedustajista käyttää syrjivää retoriikkaa mediassa, somessa ja eduskunnassa.

  4. Lapset. Tutkimusten mukaan lapset kohtaavat rasismia jo varhaiskasvatuksessa. Silti hallitus poisti varhaiskasvatusyksiköiltä velvoitteen laatia omat yhdenvertaisuussuunnitelmat.

Tässä on ydin. Kun vallassa olevat puhuvat vähemmistöistä uhkana, kuulija ottaa luvan. Viharikostilastojen käyrä ei nouse tyhjiössä. Se nousee ilmapiirissä, jossa rasismin hyväksyttävyys julkisessa elämässä on ihmisoikeusinstituution sanoin kasvanut.

Ruotsi näyttää, ettei pohjoismainen yhteiskunta ole tuomittu tähän. Sielläkin on maahanmuuttokriittinen puolue vallan lähellä, mutta muslimien syrjintäkokemukset ovat kolmanneksen suomalaisista. Lait ovat molemmissa maissa samaa eurooppalaista perua. Ero syntyy siitä, mitä yhteiskunta niillä tekee.

Lopuksi: ihmisoikeus, joka ei toteudu, on lupaus jota ei pidetä

Ihmisoikeudet eivät ole kohteliaisuutta, jota enemmistö osoittaa vähemmistöille hyvällä tuulella. Ne ovat jokaisen oikeuksia, ja niiden mittari on se, miten heikoimmassa asemassa olevat kohdellaan. Sillä mittarilla Suomi ei ole mallimaa.

Kun afrikkalaistaustainen suomalainen kohtaa rasismia useammin kuin miltei missään muualla Euroopassa, kun somalinimi puolittaa mahdollisuudet työhaastatteluun, kun romanilapsi salaa taustansa koulussa ja kun sateenkaarinuori kuulee haukkumasanat jo yläkoulussa, kyse ei ole yksittäistapauksista. Kyse on järjestelmästä, joka sallii tämän.

Suomi on rakentanut identiteettinsä oikeusvaltion, tasa-arvon ja reiluuden varaan. Siksi meidän pitäisi olla näistä luvuista vihaisempia kuin kenenkään muun. Laki on olemassa. Puuttuu tahto.

Seuraavassa osassa käsittelen naisten ja miesten tasa-arvoa.

Lähteet

  • FRA: Being Black in the EU (2023)

  • FRA: Being Muslim in the EU (2024)

  • FRA: EU LGBTIQ Survey III, Suomen maaraportti (2024)

  • ILGA-Europe: Rainbow Map 2026

  • ECRI: Sixth report on Finland (2025)

  • Kirjallinen kysymys KK 392/2025 vp: viharikostilastot 2024 ja ECRIn havainnot

  • Valtioneuvosto: Viharikosepäilyjen määrä korkeimmillaan (tilasto 2018–2023)

  • Valtioneuvosto: Viharikosten torjunta Suomessa – tilannekuva (6/2026)

  • Uutissuomalainen/MTV: yli 80 % viharikoksista jää ilmoittamatta

  • TEM: Ulkomaalaistaustainen nimi heikentää yhä työllistymistä (1/2025)

  • Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu: Memorandum on the human rights of Roma in Finland (2025)

  • Kansallisen ihmisoikeusinstituution lausunto YK:n CERD-komitealle (5/2026)

  • Kansalaisjärjestöjen CERD-raportti (2026)

  • Valtioneuvosto: Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio

  • MTV: Saamelaisten oikeuksia laiminlyötiin Nato-prosessissa

  • Yle: Eheytyshoitokielto tyssäsi (4/2025)

  • Yle: Eheytyshoitojen kiellolla monta estettä (Norjan kielto)

  • Eduskunta: lakialoite LA 31/2025 vp, lähetekeskustelu 5.3.2026

  • Vihreät/STT: Britannian lakiesitys eheytyshoitojen kriminalisoinnista

  • Eurooppalainen kansalaisaloite: Kielto eheytyshoidoille EU:ssa

  • ILGA-Europe: Suomi ja Kreikka sateenkaarikartalla (toimintaohjelman puute)

Share