Ihmisoikeudet ja ilmastonmuutos
Kesäkuussa 2024 noin 300 perhettä pakkasi tavaransa Gardi Sugdubin pikkusaarella Panaman Karibianmeren rannikolla. Saari oli ollut alkuperäiskansa gunojen koti noin kaksisataa vuotta. Se kohoaa vain puolesta metristä metriin merenpinnan yläpuolelle, ja joka talvi myrskyt ja nousuvesi tuovat meriveden kaduille ja koteihin.
Perheet muuttivat mantereelle valtion rakentamalle uudelle asuinalueelle. Ketään ei pakotettu lähtemään, mutta nousevan meren keskellä jääminen ei ollut todellinen vaihtoehto. Panaman viranomaisten mukaan Gardi Sugdub on ensimmäinen 63 rannikkoyhteisöstä, joiden arvioidaan joutuvan siirtymään tulevina vuosikymmeninä.
Sarjan kuudes osa käsittelee ilmastonmuutosta ja ihmisoikeuksia. Miksi ilmastonmuutos on ihmisoikeuskysymys, miten tuomioistuimet ovat sitä viime vuosina linjanneet ja mitä se merkitsee Suomelle? Aloitan kuitenkin siitä, miltä muutos näyttää siellä, missä se jo vie ihmisiltä kodin.
Kun koti katoaa
Tuvalu on Tyynen valtameren saarivaltio, jossa asuu noin 10 600 ihmistä. Ennusteiden mukaan jopa 95 prosenttia sen maa-alasta voi kadota mereen vuoteen 2100 mennessä. Australia ja Tuvalu solmivat vuonna 2023 Falepili-sopimuksen, jonka perusteella Australia myöntää vuosittain 280 tuvalulaiselle pysyvän oleskeluluvan.
Kun haku avattiin kesällä 2025, arvontaan osallistui 5 157 hakijaa eli noin puolet koko kansasta. Kyse on maailman ensimmäisestä kokonaisen valtion suunnitellusta muutosta. Se herättää kysymyksen, johon ihmisoikeusjärjestelmällä ei ole valmista vastausta: mitä tapahtuu kansalaisuudelle ja kansan itsemääräämisoikeudelle, jos valtion alue katoaa?
Pakistanissa monsuunisateet peittivät kesällä 2022 kolmanneksen maasta veden alle. Tulvat koskettivat 33:a miljoonaa ihmistä, noin 8 miljoonaa joutui jättämään kotinsa ja 1,7 miljoonaa kotia tuhoutui. World Weather Attribution -tutkijaryhmän mukaan ilmastonmuutos teki Sindhin ja Balochistanin maakuntien sateiden huipusta 75 prosenttia rajumman kuin se olisi ollut ilman lämpenemistä. Pakistanin osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on alle prosentin.
Pakistan ei ole poikkeus. Kansainvälinen maan sisäisen pakolaisuuden seurantakeskus IDMC kirjasi vuonna 2024 ennätykselliset 45,8 miljoonaa katastrofien aiheuttamaa siirtymistä, lähes kaksinkertaisesti edellisen vuosikymmenen keskiarvoon verrattuna. Näistä 99,5 prosenttia johtui sääilmiöistä, kuten myrskyistä ja tulvista. Vuonna 2025 luku oli 29,9 miljoonaa, yhä selvästi pitkän aikavälin keskiarvon yläpuolella.
Luvut laskevat siirtymiä, eivät ihmisiä: sama ihminen voi joutua lähtemään kotoaan useasti. Valtaosa siirtymistä tapahtuu maiden sisällä, ei Eurooppaan.
Kuumuus tappaa myös Euroopassa, joka lämpenee kaksi kertaa maapallon keskiarvoa nopeammin. Nature Medicine -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan Euroopassa kuoli kesällä 2024 arviolta 62 800 ihmistä helteeseen liittyviin syihin ja kolmena kesänä 2022–2024 yhteensä yli 181 000. Yli 75-vuotiaiden helleperäinen kuolleisuus oli yli nelinkertainen muihin ikäryhmiin verrattuna.
Muutos näkyy jo Suomessakin
Suomi on lämmennyt noin 1,6 kertaa maapallon keskiarvoa nopeammin. Ilmatieteen laitoksen pitkissä havaintosarjoissa talven lumipeiteaika on lyhentynyt Etelä-Suomessa noin kuukaudella 1960-luvulta, ja lumen väheneminen on voimakkainta lounaisrannikolla. Yksi havaintoasemista on Kaarinan Yltöinen, aivan Turun kupeessa. Lapissakin lumipeitekauden arvioidaan lyhenevän tulevina vuosikymmeninä kahdesta kolmeen viikkoa, ja vettä sataa yhä useammin lumen päälle.
Huomaan muutoksen omassa arjessani. Tyttäreni harrastaa ratalaskua, ja laji elää lumesta ja pakkasesta. Leutoina talvina Etelä-Suomen rinteet aukeavat myöhään, jos ollenkaan: eräänä talvena lähes puolet alueen hiihtokeskuksista oli vielä helmikuun alussa kiinni. Lumetuksesta ei ole apua, jos pakkasta ei tule.
Sama näkyy huipulla. Syksyllä 2022 alppihiihdon maailmancupin kahdeksasta ensimmäisestä kilpailusta peruttiin seitsemän lämmön ja lumen puutteen takia, muun muassa Zermattista Cervinian rinteille ajettavaksi suunniteltu syöksylasku. Nature Climate Change -lehdessä vuonna 2023 julkaistun tutkimuksen mukaan kahden asteen lämpenemisessä 53 prosenttia Euroopan noin 2 200 hiihtokeskuksesta olisi suuressa lumenpuutteen riskissä, neljän asteen lämpenemisessä 98 prosenttia. Tekolumi lieventää tilannetta vain osittain, ja se vaatii runsaasti vettä ja energiaa.
Laskettelu ei ole ihmisoikeus, eikä lyhenevä kausi ole samaa kuin Gardi Sugdubin evakuointi. Lapsen oikeuksien sopimus kuitenkin turvaa lapselle oikeuden leikkiin, vapaa-aikaan ja virkistykseen. Kun kotimaan rinteet harvenevat ja harjoittelu siirtyy kauas pohjoiseen tai Alppien kutistuville jäätiköille, laji kallistuu ja eriarvoistuu. Muutos on sama, vain miedompana ja lähempänä. Mutta tosiaan, laskettelu ei ole ihmisoikeus, vaan kertoo siitä, miten ilmastonmuutos on selkeästi näkyvissä Suomessa.
Suomesta löytyy myös vakavampi esimerkki. Lohenkalastus on ollut kiellettyä Tenojoella kesästä 2021, koska joen lohikannat ovat romahtaneet. Syitä on useita, eikä ilmastonmuutos ole niistä ainoa, mutta lämpenevät meret ja joet ovat yksi lohen ahdingon tekijöistä. Saamelaisille perinteinen lohenpyynti ei ole harrastus vaan kulttuurin ydintä, joka siirtyy sukupolvelta toiselle vain tekemällä.
Miksi ilmasto on ihmisoikeuskysymys
Ilmastonmuutos ei tuo mukanaan uusia ihmisoikeuksia. Se uhkaa vanhoja: oikeutta elämään, terveyteen, ruokaan, veteen ja asuntoon sekä oikeutta harjoittaa omaa kulttuuriaan. Kaikki nämä on kirjattu jo vuoden 1948 ihmisoikeusjulistukseen ja 1960-luvun yleissopimuksiin.
Uutta on uhan luonne. Perinteisesti ihmisoikeusloukkauksella on tekijä, joka on valtio tai sen edustaja, ja uhri, joka on valtion alueella elävä ihminen. Ilmastonmuutoksessa tekijöitä ovat kaikki päästöjä tuottavat valtiot ja yhtiöt, ja uhrit asuvat usein aivan muualla. Pahimmin kärsivät ne, jotka ovat aiheuttaneet ongelmaa vähiten.
YK:n yleiskokous tunnusti heinäkuussa 2022 oikeuden puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön ihmisoikeudeksi. Päätöslauselma ei ole oikeudellisesti sitova, mutta se kertoo suunnasta. Ympäristö ei ole enää vain ihmisoikeuksien tausta, vaan niiden edellytys.
Oikeudellinen käänne 2019–2025
Vielä kymmenen vuotta sitten ilmasto ja ihmisoikeudet olivat eri lokeroissa: ilmasto kuului ilmastosopimuksille, ihmisoikeudet ihmisoikeussopimuksille. Kuudessa vuodessa tuomioistuimet ovat yhdistäneet ne.
Vuosi
Ratkaisu
Mitä se linjasi
2019
Urgenda, Alankomaiden korkein oikeus
Valtio velvoitettiin leikkaamaan päästöjä 25 % vuoden 1990 tasosta, koska riittämätön ilmastopolitiikka uhkasi oikeutta elämään ja yksityiseltämään.
2020
Teitiota, YK:n ihmisoikeuskomitea
Ilmastonmuutos voi tulevaisuudessa estää ihmisen palauttamisen kotimaahansa.
2024
KlimaSeniorinnen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
Sveitsi loukkasi iäkkäiden naisten oikeuksia, koska sen ilmastotoimet olivat riittämättömiä. Ensimmäinen EIT:n ilmastotuomio.
2024
Merioikeustuomioistuin ITLOS
Kasvihuonekaasupäästöt ovat merioikeusyleissopimuksen tarkoittamaa meren pilaantumista.
2025
Amerikan ihmisoikeustuomioistuin
Ilmastokriisi on ihmisoikeuksien hätätila.
2025
Kansainvälinen tuomioistuin ICJ
Valtioilla on sitovia ilmastovelvoitteita myös ihmisoikeussopimusten perusteella.
Tärkein on YK:n Kansainvälisen tuomioistuimen yksimielinen neuvoa-antava lausunto 23.7.2025. Sen mukaan valtioiden on otettava ihmisoikeusvelvoitteensa huomioon ilmastovelvoitteita toteuttaessaan, ja päinvastoin. Velvoitteet ovat luonteeltaan erga omnes: ne koskevat koko ihmiskunnan yhteistä etua, joten jokainen valtio voi vaatia niiden noudattamista.
Kaikki valtiot eivät olleet samaa mieltä. Esimerkiksi Australia väitti käsittelyssä, ettei ihmisoikeussopimuksia voi soveltaa ilmastoon, koska niissä ei mainita ilmastoa. Tuomioistuin hylkäsi kannan. Lausunto ei sido valtioita kuten tuomio, mutta sen auktoriteetti on vahva, ja sen odotetaan ohjaavan myös kansallisia tuomioistuimia.
Kenen oikeuksista puhutaan?
Ilmastonmuutos rikkoo ihmisoikeusajattelun totutun asetelman kahdella tavalla: ajassa ja paikassa.
Ajassa. Onko vielä syntymättömillä sukupolvilla oikeuksia? Filosofi Derek Parfit osoitti ns. ei-identiteettiongelman: suuret poliittiset valinnat muuttavat sitä, ketkä ylipäätään syntyvät. Tulevaa ihmistä on vaikea sanoa vahingoitetuksi, jos häntä ei toisenlaisilla valinnoilla olisi ollut olemassakaan.
Hans Jonas vastasi teoksessaan Vastuun periaate (1979) toisin. Hänen mukaansa meillä on velvollisuus toimia niin, että aitoa ihmiselämää voi olla maapallolla myös tulevaisuudessa, riippumatta siitä, keitä tulevat ihmiset ovat. Saksan perustuslakituomioistuin teki saman ajatuksen oikeudeksi vuonna 2021: jos nykyinen sukupolvi kuluttaa päästöbudjetin, se siirtää rajut rajoitukset ja siten vapauden menetyksen nuorille ja tuleville.
Paikassa. Ihmisoikeusvelvoitteet ovat perinteisesti koskeneet valtion omalla alueella eläviä. Suomen päästöt vaikuttavat kuitenkin Bangladeshissa ja Tuvalulla. EIT ei ole vielä valmis ylittämään tätä rajaa: samana päivänä kuin KlimaSeniorinnen-tuomion se jätti tutkimatta portugalilaisnuorten valituksen 32:ta valtiota vastaan. ICJ:n erga omnes -linjaus on silti askel kohti ajatusta, että ilmasto on koko ihmiskunnan yhteinen asia.
Ilmastosiirtolaisuus ja palautuskielto
"Ilmastopakolaista" ei ole olemassa siinä mielessä kuin vuoden 1951 pakolaissopimus pakolaisen määrittelee. Sopimus suojaa vainolta rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisen mielipiteen tai yhteiskuntaryhmän perusteella. Nouseva meri tai kuivuus ei vainoa ketään.
Suoja voi silti syntyä toista kautta. Kiribatilainen Ioane Teitiota haki Uudesta-Seelannista turvapaikkaa, koska merenpinnan nousu teki elämän kotisaarella kestämättömäksi. Hänet palautettiin vuonna 2015. YK:n ihmisoikeuskomitea katsoi vuonna 2020, ettei palautus loukannut hänen oikeuksiaan, koska vaara ei ollut välitön.
Komitea lisäsi kuitenkin, että ilman vahvoja kansallisia ja kansainvälisiä toimia ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat jatkossa estää palauttamisen. Kaksi komitean jäsentä olisi ratkaissut asian jo silloin Teitiotan hyväksi. Kysymys kuuluu, kauanko tämä "ei vielä" kestää.
Tässä ilmasto kohtaa sarjan neljännen osan teemat. Suurin osa ilmaston takia kotinsa menettävistä pysyy oman maansa rajojen sisällä, eikä Eurooppaan ole tulossa "ilmastopakolaisten tulvaa". Paine kuitenkin kasvaa, ja samaan aikaan Eurooppa kiristää rajojaan. Tuvalun ja Australian sopimus osoittaa, että hallittu ja ihmisarvoinen muutto on mahdollista, mutta 280 paikkaa vuodessa on pieni vastaus suureen kysymykseen.
Kun ilmastotoimetkin loukkaavat oikeuksia
Ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen sopeutuminen eivät ole automaattisesti ihmisoikeuksien puolella. Ne voivat myös loukata niitä.
Norjan korkein oikeus katsoi vuonna 2021, että Fosenin niemimaan tuulivoimalat loukkasivat saamelaisten poronhoitajien oikeutta harjoittaa kulttuuriaan. Voimalat pyörivät silti vielä vuosia tuomion jälkeen, ja Norjan hallitus pyysi lopulta anteeksi. Vihreä siirtymä tarvitsee myös maata ja mineraaleja, ja ne löytyvät usein alkuperäiskansojen ja maaseudun ihmisten mailta.
Tenojoki on suomalainen esimerkki. Kun lohta suojellaan kalastuskiellolla, kielto katkaisee samalla saamelaisen kalastusperinteen siirtymisen nuorille. Suomi on myöntänyt kulttuuriperinteen säilyttämiseen poikkeuslupia, ja Norjan ilmasto- ja ympäristöministeri on katsonut niiden rikkovan maiden välistä sopimusta. Suojelu, kulttuuri ja valtioiden yhteistyö ovat törmäyskurssilla.
Pienempää mittakaavaa edustaa Janakkala. Kalpalinnan hiihtokeskuksen lumetus kuivatti naapurin kaivon, ja asukas joutui peseytymään käsidesillä. Keskus maksoi korvauksen. Kun yhden toiminnan sopeutuminen vie toiselta veden, kyse on jo oikeudesta veteen.
Pariisin ilmastosopimuksen johdannossa todetaan, että valtioiden tulee kunnioittaa ilmastotoimissaan ihmisoikeuksia, alkuperäiskansojen oikeuksia ja sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Oikeudenmukainen siirtymä ei ole lisäehto, vaan edellytys sille, että ihmiset hyväksyvät ilmastopolitiikan.
Suomi: hyvä laki, vaikea toteutus - ainakin Orpon hallitukselle
Perustuslain 20 § velvoittaa julkisen vallan turvaamaan jokaiselle oikeuden terveelliseen ympäristöön. Vuonna 2022 voimaan tullut ilmastolaki kirjasi tavoitteeksi hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä sekä päästötavoitteet vuosille 2030, 2040 ja 2050. Lakiin perustettiin myös saamelaisten ilmastoneuvosto.
Lain toteutus on osoittautunut vaikeaksi ainakin Petteri Orpon hallitukselle. Metsä- ja maankäyttösektori on muuttunut tilastoissa hiilinielusta päästölähteeksi, ja Valtiontalouden tarkastusvirasto on arvioinut, etteivät hallituksen suunnitelmat yhteenlaskettuina riitä hiilineutraaliuteen 2035.
Ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt ovat vieneet asian kahdesti korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vuonna 2023 KHO jätti valituksen tutkimatta äänin 3–2, koska ilmastolaki oli ollut voimassa vasta lyhyen aikaa. Toisella kerralla valittajina olivat myös Amnestyn Suomen osasto, Ilmastoisovanhemmat ja Suomen saamelaisnuoret.
Vuoden 2025 alussa KHO otti valituksen tutkittavaksi, ja perusteena oli nimenomaan EIT:n KlimaSeniorinnen-tuomio. Valitus hylättiin, mutta periaate on tärkeä: kansainvälinen ihmisoikeusoikeus avasi suomalaisen tuomioistuimen oven ilmastoasialle.
Poliittisesti laki on kiistanalainen. Valtiovarainministeri Riikka Purra on todennut perussuomalaisten kannan olevan ilmastolaista luopuminen. Lain arvostelijat korostavat kustannuksia, hiilinielujen laskennan epävarmuutta ja Suomen pientä osuutta maailman päästöistä. Puolustajat muistuttavat, että laki on hallitusohjelmassa ja että sen tarkoitus on sitoa ilmastopolitiikka vaalikausien yli. Lisäksi tutkimukseen perustuva tieto on parasta, mitä ihmiskunnalla on käytettävissään ja se korjaa vertaisarvioinnilla omia virheitään. Ja Suomen pieni osuus onkin suuri, kun katsotaan yksilökohtaisia päästöjä. Jokaisen maan panos on ilmastonmuutoksen torjunnassa tärkeä.
Ihmisoikeudet muuttuvassa ilmastossa
Väitän, että ilmastonmuutos tekee ihmisoikeuksista samaan aikaan tärkeämpiä ja haavoittuvampia.
Tärkeämpiä, koska yhä useampi ihminen tarvitsee suojaa juuri niiden oikeuksien varassa, joita ilmasto uhkaa: elämän, terveyden, kodin ja kulttuurin. Sopeutuminen vaatii myös osallistumisoikeuksia. Ihmisten on saatava tietoa, vaikutettava päätöksiin ja saatava oikeusturvaa, kun heidän kylinsä, kalavetensä tai kaivonsa joutuvat sopeutumisen hinnaksi.
Haavoittuvampia, koska niukkuus ja pelko ovat aina olleet ihmisoikeuksien vaarallisimpia vihollisia. Kun ruoka, vesi ja asuttava maa vähenevät ja muuttoliike kasvaa, houkutus kehystää kaikki turvallisuuskysymykseksi kasvaa. Silloin oikeuksia aletaan pitää ylellisyytenä, johon on varaa vain hyvinä aikoina.
Suomi ei ole tältä suojassa. Olemme pohjoisena maana suhteellisen hyvässä asemassa, mutta juuri siksi meiltä kysytään, mitä teemme, kun muut tarvitsevat apua. Pieni maa, joka puolustaa kansainvälistä oikeutta omaksi turvakseen, ei voi valikoida, mitkä velvoitteet ovat voimassa ja mitkä eivät.
Gardi Sugdubin yhteisötalon seinällä luki, että perinteensä menettävä kansa menettää sielunsa. Ihmisoikeudet syntyivät toisen maailmansodan jälkeen, jotta ihmisarvo ei olisi enää olosuhteiden armoilla. Ilmastonmuutos on uusi olosuhde, joka panee tämän lupauksen koetukselle.
Lähteet
NBC News: Panama prepares to evacuate first island in face of rising sea levels
AP: Gardi Sugdub ja 63 uhattua yhteisöä
Gulf Times: As sea levels rise, Panama's Indigenous leave home
SBS News: Tuvalu ja Falepili-viisumiarvonta
Ground News: Tuvalun maa-alan menetysennuste
Fortune: World Weather Attribution Pakistanin tulvista
Discover: Update on the 2022 Pakistan Floods
Euronews: IDMC Global Report on Internal Displacement 2025
Down To Earth: IDMC 2026 -raportti
ISGlobal / Nature Medicine: helleperäiset kuolemat Euroopassa 2022–2024
Ilmatieteen laitos: Ilmastonmuutoksen vaikutukset Lapissa (2026)
Verkkouutiset: Etelä-Suomen lumipeiteaika lyhentynyt noin kuukaudella
Verkkouutiset: Asiakkaissa täydellinen katotalvi
Outside: The Alpine Skiing World Cup Has Been Upended by Climate Change
Science Norway: Nature Climate Change -tutkimus Euroopan hiihtokeskuksista
Yle: Tenon kalastussääntö
Kaleva: Norja ja Tenon poikkeusluvat
Yle: Kalpalinna ja naapurin kaivo
Castan Centre: ICJ:n neuvoa-antava lausunto ilmastonmuutoksesta
Opinio Juris: ITLOS, Amerikan ihmisoikeustuomioistuin ja ICJ
Amnesty UK: Teitiota-ratkaisu
Kaleva: KHO ei tutki ympäristöjärjestöjen ilmastovalitusta (2023)
Kaleva: KHO hylkäsi järjestöjen toisen ilmastovalituksen
MTV Uutiset: VTV hallituksen hiilineutraaliussuunnitelmista
Verkkouutiset: Ilmastolaista ei olla luopumassa
Kuva: Kilpisjärvi. Kalle Euro
