Ketä ihmisoikeudet suojaavat – ja keneltä?
Järjestelmästä ihmiseen
Ihmisoikeuksien arvo ei mittaudu juhlapuheissa vaan siinä, miten kohtelemme niitä, joilla on vähiten valtaa. Sarjan kolme ensimmäistä osaa kuvasivat, mistä ihmisoikeudet tulevat, ketkä niitä ovat ajaneet ja miten kansainvälinen koneisto toimii. Tässä osassa kysyn, kenen elämässä tuo koneisto oikeasti näkyy.
Ihmisoikeuksilla on kaksi perustehtävää. Ne suojaavat yksilöä valtiolta, myös omalta valtiolta. Ja ne suojaavat vähemmistöä enemmistöltä, myös silloin kun enemmistö on demokraattisesti valittu. Enemmistö pärjää yleensä ilman niitä. Siksi ihmisoikeudet punnitaan yhteiskunnan reunoilla: pakolaisten, alkuperäiskansojen, vammaisten, uskonnollisten ja seksuaalisten vähemmistöjen ja maahanmuuttajien kohdalla.
Käyn läpi ensin kansainvälisen kuvan ja Ukrainasta paenneiden tilanteen, sitten Suomen omat vähemmistöt. Painavimman osan saa maahanmuutto, koska siinä ihmisoikeuksista käydään juuri nyt Suomen kiivain keskustelu, usein ilman tietoa siitä, mistä oikeastaan on kysymys.
Kansainvälinen kuva: ketä suojellaan, ketä ei
Kansainvälisesti ihmisoikeudet ovat ennen kaikkea niiden suoja, joilta oma valtio on suojan vienyt. Pakolainen on määritelmänsä mukaan ihminen, jonka kotivaltio ei suojele häntä vainolta. Kansalaisuudeton ei kuulu minkään valtion piiriin lainkaan. Sodan siviilit ovat aseellisen voiman armoilla. Näille ryhmille kansainvälinen oikeus on usein ainoa oikeus, joka ylipäätään on olemassa.
Tästä syystä vuoden 1951 pakolaissopimuksen ydin on yksi periaate: palautuskielto. Ketään ei saa palauttaa maahan, jossa häntä uhkaa vaino, kidutus tai kuolema. Euroopan ihmisoikeussopimuksen kidutuksen kielto tekee palautuskiellosta ehdottoman, eli sitä ei voi punnita turvallisuutta tai kustannuksia vastaan.
Järjestelmän suurin heikkous on valikoiva soveltaminen. Länsimaat vetoavat ihmisoikeuksiin Venäjän sotarikoksista tai uiguurien kohtelusta Kiinassa, mutta vaikenevat tai jakautuvat, kun kyse on liittolaisen toimista, kuten Israelin sodankäynnistä Gazassa. Globaalin etelän maat ovat pitkään syyttäneet länttä kaksoisstandardeista, ja syytöksessä on perää. Osan 3 ICC-kiista on tästä tuore esimerkki.
Kaksoisstandardien kritiikki ei kuitenkaan kumoa itse oikeuksia. Se osoittaa, että ne ovat uskottavia vain, jos niitä sovelletaan myös itseen ja ystäviin. Tämä pätee yhtä lailla Eurooppaan, kuten seuraava jakso näyttää.
Ukrainasta paenneet: Eurooppakaan ei ole turvassa
Ukraina muistuttaa, ettei ihmisoikeuksien loukkaaminen ole kaukaisten maiden asia. Venäjän hyökkäys vuonna 2022 ajoi miljoonia eurooppalaisia pakoon sotaa omalla mantereellaan. Venäjä erotettiin Euroopan neuvostosta, joten sen kansalaiset menettivät samalla pääsyn Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
EU vastasi nopeasti. Tilapäisen suojelun direktiivi otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön, ja suojelun sai ilman raskasta turvapaikkamenettelyä, oikeus työhön mukaan lukien. EU:ssa suojelua saa noin 4,3 miljoonaa ukrainalaista. Suomessa ukrainalaisia oli vuoden 2025 lopussa noin 49 300, ja heistä lähes 39 000 sai jotain Kelan etuutta. Valtaosa on naisia ja lapsia.
Tämä on ihmisoikeuksien onnistumistarina, mutta siinä on kolme säröä.
Pysyvä väliaikaisuus. Suojelu on nyt jatkettu 4.3.2028 saakka, eli ensimmäiset tulijat ovat silloin eläneet "tilapäisesti" kuusi vuotta. Kotikunnan saa vasta vuoden jälkeen, ja iäkkäät ukrainalaiset ovat voineet saada Kelan eläkettä vasta kolmen vuoden asumisen jälkeen. Elämää on vaikea rakentaa, kun sen pohja on määräaikainen.
Suojelu ehdollistuu. Elokuun 2026 alusta suojelua ei ole myönnetty uusille tulijoille, jotka eivät pysty osoittamaan poistuneensa Ukrainasta laillisesti eli täyttäneensä sotilasvelvoitteensa. Muutos tehtiin Ukrainan omasta pyynnöstä, ja sotaa käyvän maan puolustustarve on ymmärrettävä. Silti se tarkoittaa, että asevelvollisuusikäinen mies, joka pakenee sotaa, jää Euroopassa suojelun ulkopuolelle.
Kaikki pakolaiset eivät ole samanarvoisia. Suomi lopetti jo maaliskuussa 2025 tilapäisen suojelun niiltä Ukrainasta paenneilta kolmansien maiden kansalaisilta, joilla ei ollut Ukrainassa pysyvää oleskelulupaa. Samaa sotaa paenneita kohdeltiin eri tavoin kansalaisuuden perusteella.
Ukrainalaisten vastaanotto osoittaa, että Eurooppa osaa toimia nopeasti ja inhimillisesti, kun se haluaa. Kysymys kuuluu, miksi sama tahto puuttuu, kun pakolainen tulee Syyriasta, Afganistanista tai Sudanista.
Suomi: ketä ihmisoikeudet suojaavat kotimaassa
Suomessa ihmisoikeudet ovat perusoikeuksina perustuslaissa, ja ne velvoittavat ennen muuta julkista valtaa. Arjessa ne näkyvät siinä, pääseekö vammainen kouluun, saako saamelaislapsi opetusta omalla kielellään ja voiko sateenkaariperhe elää kuten muut.
Saamelaiset. Perustuslaki turvaa saamelaisille alkuperäiskansana oikeuden ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaiskäräjälain uudistus kaatui useaan kertaan, ennen kuin se lopulta tuli voimaan 1.8.2025. Samaan aikaan saamelaisten totuus- ja sovintokomissio on tehnyt näkyväksi pitkään sivuutettuja vääryyksiä. Suomi ei kuitenkaan ole edelleenkään ratifioinut alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa ILO:n yleissopimusta 169, koska maa- ja vesioikeudet ovat poliittisesti liian vaikeita.
Romanit. Sama perustuslain kohta turvaa myös romanien kielen ja kulttuurin. Silti romanit kohtaavat yhä syrjintää mm. asuntomarkkinoilla ja työnhaussa.
Vammaiset. Suomi ratifioi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen vuonna 2016. Ihmisoikeus näkyy tässä hyvin konkreettisesti: henkilökohtaisena apuna, esteettömänä rakennuksena ja oikeutena päättää omasta elämästään. Arkkitehdille se on suunnittelukysymys, ei abstraktio.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Tasa-arvoinen avioliittolaki (2017) ja uusi translaki (2023) ovat poistaneet keskeisiä lakiin kirjattuja eriarvoisuuksia. Kumpikin syntyi pitkän kansalaistoiminnan tuloksena, mikä kertoo jotakin siitä, miten ihmisoikeuksia Suomessa edistetään. Eheyttämishoitokieltoa Suomessa ei ole vieläkään.
Yhteinen piirre on, että jokainen näistä oikeuksista on ollut aikanaan enemmistön mielestä tarpeeton, liian kallis tai vaarallinen. Sama asetelma toistuu nyt maahanmuutossa.
Maahanmuutto: mistä oikeastaan on kyse
Suomessa puhutaan maahanmuutosta yhtenä asiana, vaikka se on monta eri asiaa. Ihmiset muuttavat Suomeen työn, opiskelun, perheen tai suojelun tarpeen vuoksi. Ihmisoikeudet koskevat näitä ryhmiä hyvin eri tavoin.
Missä ihmisoikeudet eivät rajoita valtiota. Kenelläkään ei ole ihmisoikeutta muuttaa haluamaansa maahan työn perässä. Valtio saa päättää, keitä se ottaa työperusteisesti vastaan ja millä ehdoilla. Tältä osin "valikoiva maahanmuutto" on täysin legitiimi poliittinen valinta.
Missä ne rajoittavat. Ihmisoikeudet sitovat valtiota viidessä kohdassa:
Jokaisella on oikeus hakea turvaa vainolta, ja hakemus on tutkittava yksilöllisesti.
Palautuskielto on ehdoton: ketään ei saa palauttaa vainon, kidutuksen tai kuoleman vaaraan.
Jokaisella on oikeus perhe-elämään, ja lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon.
Ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan alkuperän, uskonnon tai kansalaisuuden perusteella ilman hyväksyttävää syytä. Jokaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon.
Jokaisella on oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan eli siihen, että viranomaisen päätöksen voi riitauttaa.
Kun maahanmuuttopolitiikkaa arvioidaan ihmisoikeuksien näkökulmasta, kysymys ei siis ole siitä, saako Suomi kiristää linjaansa. Saa. Kysymys on siitä, osuvatko kiristykset näihin viiteen kohtaan.
Hallituksen ja sisäministeri Rantasen linja
Orpon hallitus on tiukentanut maahanmuuttoa vaalikauden aikana laajasti. Näistä keskeisimmät ihmisoikeuksien kannalta ovat seuraavat:
Käännytyslaki. Niin sanottu rajaturvallisuuslaki tuli voimaan heinäkuussa 2024 poikkeuslakina. Se sallii turvapaikkahakemusten vastaanoton rajoittamisen itärajalla, jos Venäjä käyttää maahantulijoita painostuskeinona. Lakia ei ole tähän mennessä sovellettu, mutta sen voimassaoloa on jatkettu jo kerran. Nyt sitä esitetään jatkettavaksi vuoden 2028 loppuun, ja perustuslakivaliokunta hyväksyi tämän 16.10.2026. Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi on arvioinut, että laki iskee perusoikeusuudistuksen ytimeen.
Perheenyhdistäminen. Kesäkuusta 2025 lähtien puolisoiden on pitänyt olla vähintään 21-vuotiaita, ja kansainvälistä suojelua saaneiden on täytynyt asua Suomessa kaksi vuotta ennen kuin perhe voi hakea. Lisäksi toissijaista suojelua saaneen alaikäisen lapsen perheeltä vaaditaan turvattua toimeentuloa. Yksin tulleen lapsen vanhemmille tämä on usein ehto, jota ei voi täyttää.
EU-paketti ja kansalliset kiristykset. Hallitus toi kevään 2026 aikana EU:n maahanmuuttopaktin kansalliseen lakiin. Samalla se esitti rajamenettelyn käyttöönottoa, vastaanottorahan pienentämistä ja kansalaisuuden asumisajan pidentämistä viidestä vuodesta kahdeksaan.
Kiintiöpakolaiset ja uskonto. Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoi, että sisäministeriön poliittinen johto pyrki estämään pakolaisten valinnan muslimimaista ja syrji näin. Rantanen on kiistänyt, että valinnat olisi tehty uskonnon perusteella, ja pääministeri Orpo vakuutti, että ketään ei suosita eikä syrjitä uskonnon perusteella.
Rantasen visio: Suomi ilman pakolaisia
Toteutettu politiikka on vain osa kuvaa. Helsingin Sanomien haastattelussa 9.9.2026 Rantanen kertoi, mihin hän veisi Suomen, jos saisi päättää yksin. Kyse on hänen henkilökohtaisesta tavoitteestaan, ei hallituksen linjasta. Se kertoo silti, mihin suuntaan keskustelua vedetään.
Rantasen ihanne-Suomi ei myöntäisi enää yhtään turvapaikkaa tai pakolaisasemaa. Ainoa poikkeus voisi olla hyökkäyssota lähialueilla, esimerkiksi jos Viroon hyökättäisiin. Kaukaisten maiden kriisit olisivat hänen mukaansa eri asia. Perheenyhdistämisen kautta tulisi mahdollisimman vähän ihmisiä, ja myös työ- ja opiskeluperusteista maahanmuuttoa kiristettäisiin tulorajoja nostamalla. Lisäksi Rantanen ajaa seuraavia muutoksia:
Rikoksesta tuomittu maahanmuuttaja karkotettaisiin automaattisesti ilman Maahanmuuttoviraston erillistä harkintaa.
Turvapaikka-asia ratkaistaisiin yhdellä käsittelyllä, ja kielteistä päätöstä seuraisi nopea karkotus.
Täysi sosiaaliturva kuuluisi vain Suomen kansalaisille ("kansalaisuusperusteinen sosiaaliturva").
Turvapaikanhakijoiden vastaanottoraha poistettaisiin kokonaan. Vastaanottokeskuksessa asuvalle, ruokaa saavalle aikuiselle se on nykyisin 88 euroa kuukaudessa.
Perusteluksi Rantanen tarjoaa kansalaisten oikeustajun, joka ei hänen mukaansa kestä toistuvasti rikoksiin syyllistyvien jäämistä maahan, sekä vuosia kestävät turvapaikkaprosessit. Taustalla on myös kulttuurinen huoli. Rantasen mukaan meidän kulttuurimme "on parempi kuin monen muun maan kulttuuri", ja hän pitää todellisena uhkana, että Suomesta tulee laajan maahanmuuton myötä kehitysmaa.
Ihmisoikeuksien kannalta visio törmää jokaiseen edellä luettelemaani viiteen kohtaan:
"Nollalinja" ja Viro-poikkeus. Oikeus hakea turvaa ei riipu siitä, kuinka lähellä tai kuinka sukua vainottu meille on. Vuoden 1951 pakolaissopimus koski alun perin vain Euroopan pakolaisia. Rajaus poistettiin vuoden 1967 lisäpöytäkirjalla juuri siksi, että suojelu haluttiin universaaliksi. Rantasen poikkeus palauttaisi tämän maantieteellisen rajauksen ja tekisi auki kirjoitetun politiikan siitä kaksoisstandardista, jota Ukrainan kohdalla jo kritisoin.
Automaattiset karkotukset. Ehdoton palautuskielto ja oikeus perhe-elämään edellyttävät, että jokainen tapaus harkitaan yksilöllisesti. Karkotus, jonka tuomio laukaisee ilman harkintaa, ohittaa juuri tämän.
Yksi käsittely. Jos kielteistä päätöstä ei voi riitauttaa, oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan menetetään. Ensimmäisen asteen virheet ovat turvapaikka-asioissa tavallisia, ja virheen hinta voi olla ihmishenki.
Kansalaisuusperusteinen sosiaaliturva. Perustuslaki takaa välttämättömän toimeentulon "jokaiselle", ei vain kansalaisille. Yhdenvertaisuus kieltää erottelun kansalaisuuden perusteella ilman hyväksyttävää syytä.
Kulttuurin arvojärjestys. Väite kulttuurien paremmuudesta on poliittinen mielipide, johon ministerillä on oikeus. Kun saman ministerin johtama ministeriö kuitenkin valmistelee pakolaisvalintoja, yhdenvertaisuusvaltuutettu on jo kerran katsonut lopputuloksen syrjiväksi.
Haastattelu tuo esiin myös yhden käytännön ironian. Rantanen on ajanut EU-maiden virkamiesneuvotteluja Afganistanin Taleban-hallinnon kanssa rikoksiin syyllistyneiden afgaanien palauttamiseksi. Poliisihallituksen mukaan Afganistaniin ei kuitenkaan ole vuonna 2026 karkotettu ketään. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on puolestaan arvioinut, ettei kiristysten vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksiin ole selvitetty kattavasti ja että niiden inhimillinen hinta on kohtuuttoman korkea.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän ohjelma
Kokoomuksen eduskuntaryhmä julkaisi 16.10.2026 Atte Kalevan johdolla valmistellun ohjelman Kohti valikoivaa maahanmuuttoa. Sen lähtökohta on, että Suomen on itse voitava päättää, keitä maahan tulee ja millä ehdoilla. Ohjelma haluaa samalla lisätä työperäistä maahanmuuttoa ja torjua ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöä.
Ohjelmassa on myös kohtia, jotka ihmisoikeuksien kannalta ovat ongelmallisimpia koko keskustelussa. Nostan niistä esiin viisi.
Turvapaikanhaku kokonaan EU:n ulkopuolelle. Ohjelman mukaan turvapaikkahakemukset käsiteltäisiin EU:n ulkopuolisissa vastaanotto- ja palautuskeskuksissa, eikä yksikään hakija tulisi Suomeen käsittelyn ajaksi. Ongelma ei ole käsittelypaikka sinänsä. Ongelma on se, että palautuskielto, oikeusturva ja valitusoikeus jäävät riippumaan siitä, miten kolmas maa toimii. Kaleva ei osannut sanoa, millä aikataululla tällainen keskus voitaisiin perustaa. Italian Albania-malli on jo kompastunut tuomioistuimissa.
Perheenyhdistäminen vain omalla työllä. Perheenkokoajan pitäisi pystyä elättämään perheensä omalla työllään tai yritystoiminnallaan. Työperäisten muuttajien kohdalla tämä on ymmärrettävä ehto. Pakolaiselle se tarkoittaa, että perhe-elämän oikeus muuttuu tulotasosta riippuvaksi etuoikeudeksi. Juuri pakolaisen perhe on usein se, joka on edelleen vaarassa.
Kiintiöpakolaisten valinta sopeutumiskyvyn mukaan. Valinnassa painotettaisiin edellytyksiä sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Kiintiöpakolaiset ovat YK:n pakolaisjärjestön valitsemia ihmisiä, joilla on suojelun tarve. Jos valinta alkaa perustua oletettuun kulttuuriseen sopivuuteen, se voi ajautua syrjinnäksi, kuten kristittyjä koskeva kohu jo osoitti.
Sosiaaliturva ja eläkkeet työhistorian mukaan. Työttömyysturva syntyisi vain Suomessa tehdyn työn perusteella, ja kansan- ja takuueläkkeen ehtoja kiristettäisiin. Perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden välttämättömään toimeentuloon, ei vain kansalaisille tai työssä olleille. Takuueläke on köyhyyden alaraja, jonka alle ihmistä ei ole tarkoitus pudottaa.
Suomi toisena kielenä -opetus määräaikaiseksi. S2-opetuksen tilalle tulisi malli, jossa opetus on lähtökohtaisesti määräaikaista. Kielitaito on kotoutumisen avain, jota ohjelma itse painottaa. Lasten kieliopetuksen leikkaaminen kohdistuu niihin, joilla on oikeus opetukseen eikä mitään vastuuta tilanteestaan.
Mitä toinen puoli sanoo
Ohjelman puolustajien perustelut on syytä ottaa vakavasti. Kalevan mukaan turvapaikanhakua on käytetty massamaisen siirtolaisuuden väylänä, ja hakijoiden keskittäminen EU:n ulkopuolelle veisi markkinat ihmissalakuljettajilta. Venäjän tapa käyttää maahantulijoita painostuskeinona on todellinen uhka. SDP:kin pitää tarkoituksenmukaisena käsitellä hakemukset mahdollisimman lähellä lähtömaita, ja Eurooppa kiristää linjaansa laajalti.
Samaan suuntaan osoittaa Euroopan neuvoston Chișinăun julistus. Kaikki 46 jäsenmaata hyväksyivät sen 15.5.2026, ja se tunnustaa muuttoliikkeen paineet ja niin sanotut palautuskeskukset. Julistus kuitenkin edellyttää samalla, että myös tällaisissa järjestelyissä Euroopan ihmisoikeussopimusta noudatetaan täysimääräisesti. Ihmisoikeusjärjestöt ovat silti huolissaan siitä, että se heikentää ulkomaalaisten suojaa.
Oma arvioni on tämä: rajojen valvonta ja maahanmuuton hallinta eivät ole ihmisoikeuksien vastaisia. Ihmisoikeuksien vastaista on se, jos hallinnan nimissä luovutaan yksilöllisestä harkinnasta, palautuskiellosta tai lapsen edusta. Väliaikaiseksi säädetyt poikkeukset muuttuvat pysyviksi, kun niitä jatketaan kerta toisensa jälkeen. Tämä on sama ilmiö, josta professori Tuomas Ojanen varoitti osassa 3: "turvallisuus" alkaa riittää perusteluksi melkein mihin tahansa.
Uskonto ja etnisyys
Uskonnonvapaus toimii kahteen suuntaan. Se on vapaus uskoa ja harjoittaa uskontoa, ja se on vapaus olla uskomatta tai erota uskonnollisesta yhteisöstä. Valtio ei saa suosia yhtä uskontoa toisen kustannuksella, kun se jakaa oikeuksia tai suojelua. Siksi pakolaisvalintojen kohdistaminen uskonnon perusteella on ihmisoikeusongelma riippumatta siitä, mitä uskontoa suositaan.
Toinen jännite on sananvapauden ja vihapuheen välissä. Sananvapaus suojaa myös loukkaavia ja kärkeviä mielipiteitä, myös maahanmuutosta. Se ei kuitenkaan suojaa kiihottamista kansanryhmää vastaan eikä uhkailua. Raja on vaikea, mutta se ei ole mielivaltainen: arvostella saa politiikkaa, uskontoa ja ideoita, mutta ihmisryhmää ei saa leimata ihmisarvoltaan vähäisemmäksi.
Etnisyyden kohdalla Suomen ongelma on vähemmän laissa ja enemmän arjessa. Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän, mutta ulkomaalaistaustaiseksi oletettu kohtaa yhä syrjintää työnhaussa, asuntomarkkinoilla ja poliisin tarkastuksissa. Kun poliitikot puhuvat maahanmuuttajista ensisijaisesti kustannuksena tai uhkana, se vaikuttaa siihen, miten jo täällä asuvia ihmisiä kohdellaan.
Lopuksi: oikeudet punnitaan reunoilla
Ihmisoikeudet eivät ole ongelma enemmistölle, joka elää turvassa omassa maassaan. Niiden merkitys tulee näkyviin vasta, kun joku on vailla valtion suojaa: pakolainen rajalla, yksin tullut lapsi, saamelainen maankäyttökiistassa tai vanhus, jonka eläke riippuu asumisvuosista. Siksi ne ovat hauraimmillaan juuri silloin, kun enemmistön kärsivällisyys loppuu.
Suomi on ollut ihmisoikeuksien puolustaja kansainvälisesti, kuten osa 2 kuvasi. Kotimaassa uskottavuus mitataan nyt maahanmuuttopolitiikassa. Seuraavassa osassa kysyn, mikä ihmisoikeuksien merkitys on Suomelle jatkossa. Sarjan viimeinen osa käsittelee ilmastonmuutosta, joka tulee kasvattamaan pakkomuuttoa ja koettelemaan samoja periaatteita entistä kovemmin.
Aikajana:
Aika
Tapahtuma
16.10.2026
Kokoomuksen eduskuntaryhmä julkaisee ohjelman Kohti valikoivaa maahanmuuttoa; perustuslakivaliokunta hyväksyy käännytyslain jatkon vuoden 2028 loppuun
9.9.2026
Sisäministeri Rantanen kertoo HS:n haastattelussa tavoittelevansa "nollalinjaa" turvapaikoissa
5.8.2026
Tilapäistä suojelua ei enää myönnetä uusille ukrainalaisille ilman laillista maastapoistumista
30.7.2026
EU jatkaa ukrainalaisten tilapäistä suojelua 4.3.2028 saakka
12.6.2026
EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimusta aletaan soveltaa
15.5.2026
Euroopan neuvosto hyväksyy Chișinăun julistuksen ihmisoikeussopimuksesta ja muuttoliikkeestä
1.8.2025
Uudistettu saamelaiskäräjälaki voimaan
16.6.2025
Perheenyhdistämisen tiukennukset voimaan
4.3.2025
Suomi lopettaa tilapäisen suojelun kolmansien maiden kansalaisilta, joilla ei ollut pysyvää lupaa Ukrainassa
22.7.2024
Käännytyslaki (rajaturvallisuuslaki) voimaan poikkeuslakina
4.3.2022
EU ottaa tilapäisen suojelun direktiivin käyttöön ensimmäistä kertaa
2016
Suomi ratifioi YK:n vammaisyleissopimuksen
1967
Pakolaissopimuksen lisäpöytäkirja poistaa sopimuksen maantieteellisen rajauksen
1951
YK:n pakolaissopimus ja palautuskielto
Lähteet
Helsingin Sanomat: Tommi Nieminen, Ministeri haaveilee Suomesta, jossa on nolla pakolaista (HS-haastattelu 9.9.2026, maksumuurin takana)
Yle: Kokoomus kiristäisi maahanmuuttopolitiikkaa tuntuvasti (16.10.2026)
Kokoomuksen eduskuntaryhmä: Kohti valikoivaa maahanmuuttoa (10/2026)
Verkkouutiset: Kokoomus sitoisi sosiaaliturvaa työntekoon ja Turvapaikanhaku EU:n ulkopuolisiin keskuksiin
Sisäministeriö: Lakiesitys rajaturvallisuuslain jatkamisesta ja Hallitus esittää tiukennuksia maahanmuuttoon
Kaleva: Perustuslakivaliokunta näyttää vihreää valoa rajaturvallisuuslain jatkolle ja Yhdenvertaisuusvaltuutettu: pakolaisvalmistelussa syrjintää
Yle: Koskenniemi rajalaista
Migri: Perheenyhdistämisen lakimuutokset ja Tilapäinen suojelu jatkuu 4.3.2028 asti
Kela: Ukrainalaisille maksettu sosiaaliturva (21.4.2026)
Kyiv Post: EU Proposes Extending Protection for Ukrainians Until 2028
ASIL: Council of Europe adopts Chișinău Declaration; Padovan yliopiston ihmisoikeuskeskus: Chișinău Declaration; JUSTICE: Uphold the ECHR
Eduskunta: Saamelaiskäräjälain käsittely PR 63/2025
Kuva: Ukrainan lippu Särkän saarella. Kuvaaja Kalle Euro.