Ratikka on investointimoottori Turun tulevaisuudelle

Turussa raitiotiestä puhutaan usein kuin kyse olisi pelkästä tavasta siirtää ihmisiä pisteestä A pisteeseen B. Silloin koko keskustelu menee väärälle raiteelle jo lähtöasemalla. Modernissa kaupunkikehityksessä ratikka ei ole ensisijaisesti liikenneprojekti vaan se on taloudellinen signaali. Kaupungin tapa ilmoittaa markkinoille, että "tänne kannattaa investoida vuosikymmeniksi eteenpäin".

Juuri siksi ratikan ympärille syntyy lähes kaikkialla sama ilmiö: yksityiset investoinnit lähtevät liikkeelle.

Kyse ei ole vain liikkumisesta. Kyse on vaurastumisesta.

Kaupungit eivät vaurastu säästämällä itseään kasvuun. Ne vaurastuvat houkuttelemalla yrityksiä, investointeja, työpaikkoja ja osaajia. Ja juuri tässä ratikka on jo ollut monessa kaupungissa ollut ratkaiseva vipuvarsi.

Kun investointeja alkaa syntyä ratikkareitin varrelle, rakennetaan uusia asuntoja, syntyy uusia liiketiloja, avataan ravintoloita, kahviloita ja palveluita, yritykset laajentavat, toimitiloihin muuttaa uusia työnantajia ja alueiden houkuttelevuus kasvaa. Ja siitä seuraa kaikkein tärkein asia: syntyy uusia työpaikkoja. Ei vain rakennusvaiheessa, vaan pysyvästi.

Kun kaupungin keskusta vahvistuu ja yritykset investoivat enemmän, myös ihmisten tulotaso alkaa nousta. Kaupungin verotulot kasvavat. Palveluihin voidaan panostaa enemmän. Kiinteistöjen arvo kehittyy. Yritykset maksavat parempia palkkoja kilpailluista osaajista. Käytännössä ratikka on osa mekanismia, jolla kaupunki siirtyy hitaamman kasvun hallinnoinnista kohti korkeamman tuottavuuden kaupunkitaloutta.

Myös Turun elinkeinoelämä näkee ratikan kasvuhankkeena

Raitiotien puolesta eivät ole puhuneet vain liikennesuunnittelijat tai kaupungin virkamiehet. Viime kuukausina myös paljon työllistävien yritysten Turun seudun yritysjohto on aktivoitunut poikkeuksellisen näkyvästi ratikan tueksi. Useat alueen yritysvaikuttajat ovat korostaneet, että ratikka on ennen kaikkea elinvoima- ja investointihanke, koska se lisää keskustan vetovoimaa, vahvistaa työvoiman liikkuvuutta, tekee kaupungista houkuttelevamman osaajille, helpottaa yritysten rekrytointeja ja ennen kaikkea madaltaa yksityisten investointien kynnystä.

Elinkeinoelämän viesti on ollut kiinnostava juuri siksi, ettei kyse ole ideologisesta "joukkoliikenne vastaan autoilu" -asetelmasta. Yritykset katsovat asiaa kaupallisesti:

Mihin asiakkaat liikkuvat?
Mihin ihmisvirrat kasvavat?
Missä työvoima liikkuu sujuvasti?
Missä kannattaa investoida seuraavat 20 vuotta?

Näihin kysymyksiin ratikka antaa markkinoille vahvan vastauksen.

Myös Turun kauppakamari on nostanut esiin toimivan joukkoliikenteen merkityksen kilpailukyvylle, saavutettavuudelle ja kasvulle. Samoin Turun kaupunkiseutu on korostanut lausunnoissaan, että seudun kasvu edellyttää nykyistä vahvempaa joukkoliikennejärjestelmää.

Taustalla on laajempi havainto, jonka moni yritysjohtaja tunnistaa:
Turku kyllä kasvaa, mutta kasvu ei vielä kanavoidu samalla tavalla yksityisiksi investoinneiksi ja uusiksi työpaikoiksi kuin esimerkiksi Tamperessa. Turussa eniten investoivat yhä julkiset toimijat. 

Tampereella ratikka ei seurannut kasvua. Se synnytti sitä.

Tampereen ratikan ympärille on syntynyt miljardiluokan investointeja. Reitin varrelle on noussut asuntoja, toimistoja, hotelleja, liiketiloja, tapahtuma-areena ja kokonaisia uusia kaupunginosia. Ja samalla myös työpaikat ovat lisääntyneet.

Kun yritykset uskovat kaupungin tulevaisuuteen, ne uskaltavat investoida enemmän, palkata enemmän ihmisiä ja rakentaa pidemmän aikavälin kasvua. Oleellista ei ole vain itse ratikka, vaan sen pysyvyys.

Bussireitti voidaan siirtää ensi vuonna. Raitiotie kertoo sijoittajalle, että kaupunki sitoutuu alueeseen 50 vuodeksi. Se muuttaa riskilaskelman täysin. Sama ilmiö näkyy Helsingissä ja Espoossa. Kun raide tulee, rakennuttajat, kiinteistösijoittajat ja palveluyritykset tulevat perässä.

Turussa julkinen sektori vetää edelleen raskainta kuormaa

Turussa kaupunkikehitys nojaa edelleen poikkeuksellisen paljon julkiseen rahaan ja julkisiin hankkeisiin: kaupunki rakentaa rakennukset ja infran infraa,  kaupunki käynnistää hankkeet ja kaupunki ottaa riskin. 

Yksityinen sektori osallistuu kyllä, mutta usein varovasti ja viiveellä. Tämä näkyy erityisesti siinä, että monet alueet etenevät enemmän kaavoituksen ja julkisten investointien voimalla kuin markkinaehtoisena investointiaaltona. Ratikka on juuri se sysäys, joka muuttaa dynamiikan. Se on tapahtunut jo muissa ratikkakapungeissa ympäri Eurooppa. Ei siksi, että kiskot olisivat maagisia, vaan siksi, että ne tekevät tulevaisuudesta ennakoitavan.

Yritykset investoivat sinne, missä ihmisvirrat ovat pysyviä

Yritykset eivät rakasta ratikoita sentimentaalisista syistä. Ne rakastavat ennustettavia asiakasvirtoja, osaajien saavutettavuutta ja vakaata toimintaympäristöä. Raitiotie tekee ihmisvirroista näkyviä, jatkuvia ja pysyviä. Pysäkeille syntyy kaupallisia keskittymiä ja keskustan saavutettavuus paranee. Alueen jalankulkijamäärät kasvavat ja ostokset lisääntyvät. Toimitilojen arvo vahvistuu ja myös nostaa asuntojen kysyntä kasvaa reitin varrella. Tällöin yritysten on helpompi löytää työntekijöitä ja työntekijöiden helpompi löytää työpaikkoja.

Ratikkakaupungeissa kauppakeskukset haluavat ratikkapysäkin , toimistot haluavat ratikkapysäkin, 
kiinteistövälittäjät mainostavat ratikkapysäkkiä kohteen vieressä ja hotellit haluavat ratikkareitin varteen. Ratikka ei siis vain kuljeta ihmisiä investointien luo, vaan se tuo investoinnit ihmisten luo.

Turun suurin riski ei ehkä ole ratikan rakentaminen

Suurin riski Turulle on se, että se jää odottamaan liian pitkäksi aikaa. Samaan aikaan muut kaupungit rakentavat raideliikennettä, tiiviitä keskustoja, laadukkaaseen liikkumiseen perustuvia investointeja houkuttelevia vyöhykkeitä, korkeamman tuottavuuden työpaikkoja ja vaurastuvaa kaupunkitaloutta. Turku on Pohjoimaiden suurin ratikaton kaupunkikeskus. Se on viesti. 

Kaupungeilla on nykyään kilpailu paitsi asukkaista myös osaajista, yrityksistä, pääomista ja investoinneista. Ja tässä kilpailussa raidekaupunki on eri sarjassa kuin "ehkä joskus superbussi".

Ratikka on psykologinen käänne

Turulle tärkein vaikutus ei ole edes liikenteellinen vaan henkinen. Ratikka kertoo, että kaupunki uskaltaa kasvaa. Se kertoo, että kaupunki uskoo omaan tulevaisuuteensa niin paljon, että se rakentaa pysyvää infrastruktuuria eikä vain optimoi seuraavan nelivuotiskauden budjettia.

Siksi ratikkapäätös on usein myös vedenjakaja: halutaanko olla uinuva pikkukaupunki vai kehittyvä kaupunki? Halutaanko ensisijaisesti minimoida kustannuksia vai maksimoida tulevaisuuden vaurautta?

Turussa keskustelu pyörii edelleen usein hinnassa. Menestyvissä kaupungeissa keskustelu pyörii siinä, miten syntyy enemmän työpaikkoja, enemmän investointeja ja enemmän hyvinvointia. 

Kuva: Wroclawin ratikka, Webnoden kuvituskuva.