
Politiikan kulttuuri tarvitsee samaa rohkeutta kuin huippu-urheilukin
Suomalainen huippu-urheilu, erityisesti jääkiekko, on pitkään elänyt vahvasti perinteiden ja hiljaisen sopimuksen varassa. Tietyistä asioista ei puhuta ääneen, vaikka ne vaikuttavat koko yhteisön hyvinvointiin. Jääkiekon vaikenemiskulttuurista puhui entinen maajoukkuekiekkoilija ja nykyinen jääkiekkovalmentaja Topi Jaakola Suomen Kuvalehdessä 3.10.2024. Tämä kulttuuri ei rajoitu vain jäähalliin – sen periaatteet näkyvät monella tasolla myös politiikassa.
Kun valmentajat ja urheilijat puhuvat uran päätyttyä avoimesti epäkohdista, kyse ei ole syyllistämisestä. Kyse on rakenteiden ja kulttuurin tarkastelusta, siitä miten olemme tottuneet toimimaan "näin aina ennenkin". Politiikassa sama ilmiö näkyy silloin, kun päätöksenteossa vallitsee hiljainen hierarkia ja vanhat tavat sanelevat, mitä saa kysyä ja mitä ei.
Urheilussa parhaat joukkueet rakentuvat tavoitteiden ja ihmisten välisen luottamuksen varaan. Jos ilmapiiri on myrkyttynyt, edes huippuluokan yksilöt eivät saavuta parhainta suoritustaan. Samoin politiikassa, jos keskustelukulttuuri perustuu pelkoon, arvosteluun tai vanhojen normien pakkoon, hyvät ideat ja uudet näkökulmat eivät pääse esiin. Resilienssiä ei voi harjoittaa vain yksilön tasolla: tarvitaan yhteisiä rakenteita ja tukea, jotta yhteisö kestää ja kehittyy.
Jääkiekossa ongelmia ovat esimerkiksi aggressiivinen maskuliinisuus, epäeettiset sosiaaliset hierarkiat ja valmentajien autoritaarinen ote. Näitä ongelmia ei ratkaista vain yksilöiden ponnistuksilla, vaan kulttuurin ja rakenteiden muutoksella. Politiikassa vastaavia haasteita ovat hierarkiat, hiljaiset eturyhmät ja vanhat toimintatavat, jotka estävät läpinäkyvän päätöksenteon ja kestävän kehityksen. Ja kuten Suomessa niin usein, numerot voittavat laaja-alaisuuden ja tummassa puvussa (tällä hetkellä useimmiten tumman sinisessä) saa sanoa tyhjempiäkin lauseita, kun taas mekko päällä fiksutkin sisällöt leimataan unelmahötöksi. Ikävä kyllä nämä piirteet ovat viime vuosina taas vahvistuneet.
Kulttuurin muutoksen edellytys on rohkeus puhua ääneen – ei syyttää, vaan rakentaa parempaa järjestystä ja turvallisuutta kaikille. Se tarkoittaa keskustelun avaamista vaikeistakin aiheista, itsekritiikkiä ja sitä, että arvot näkyvät arjessa, myös silloin kun on epämukavaa. Politiikan ja huippu-urheilun tulisi molempien oppia, että hyvä kulttuuri ei synny yksilöiden kovuudesta tai pärjäämisestä, vaan siitä, että yhteisön jäsenet voivat luottaa toisiinsa ja kehittää toimintatapoja yhdessä. Parhaat ajatukset syntyvät, kun parhaat aivot saavat toimia yhdessä ja vapaasti. Ja lisäksi hyvinvoiva yhteisö kykenee houkuttelemaan niitä parhaita voimia mukaansa.
Jos politiikan kulttuuri haluaa uudistua, sen on uskallettava rikkoa hiljaisia sopimuksia, tarkastella omia rakenteitaan ja rakentaa ilmapiiri, jossa arvot, tavoitteet ja ihmisyys kulkevat käsi kädessä. Tätä pitää tehdä niin kokonaisuuden osalta kuin puolueiden sisällä. Silloin voidaan nousta tämän hetkisestä henkisestä ja taloudellisesta alennustilasta.