Onko Euroopassa politiikan järjen renessanssin tuoksua?

Kevään 2025 kuntavaalit Suomessa saattoivat jäädä monilta huomaamatta kansainvälisessä uutisvirrassa, mutta niissä voi piillä jotain merkittävää. Niissä nähtiin ensimmäisiä konkreettisia merkkejä siitä, että oikeistopopulismin nousun vuosikymmen saattaa olla kääntymässä. Perussuomalaisten kannatus romahti, ja puolue menetti asemiaan erityisesti kasvukeskuksissa. Äänestäjät suosivat maltillisempia, yhteistyöhakuisia voimia, jotka puhuvat asiapohjaisesti eivätkä pelkästään identiteettipolitiikan kautta. Tähän on vaikuttanut paitsi puolueen edustajien toiminta kuntapolitiikassa ja Suomen hallituksen politiikan epäsuosio, mutta myös puolueen kellokkaiden kannattaman presidenttiDonald Trumpin politiikka Yhdysvalloissa. Trump on osoittanut raadollisesti, mitä tekevät oikeistopopulistit, kun pääsevät valtaan.

Samaan aikaan muuallakin Euroopassa on havaittavissa hiljaista mutta tasaista siirtymää takaisin poliittiseen realismiin, asiaperusteisuuteen ja demokratian kunnioittamiseen. Ilmiö ei ole yhtä äänekäs kuin populismin nousu, mutta juuri siksi se saattaa olla kestävämpi.

Saksassa konservatiivien paluu vastuullisuuteen

Saksan liittopäivävaaleissa perinteinen konservatiivipuolue CDU/CSU nousi jälleen suurimmaksi puolueeksi ja muodosti hallituksen yhdessä sosiaalidemokraattien (SPD) kanssa. Vaikka äärioikeistolainen AfD sai historiallisen korkean kannatuksen, se ei päässyt hallitukseen. CDU:n ja SPD:n yhteistyötä on pidetty järjen voittona – kansanliikkeenä, joka haluaa vakautta ja vastuullisuutta identiteettipolitiikan ja pelonlietsonnan sijaan. Saksalaiset päättivät, että demokratian säilyttäminen on tärkeämpää kuin hetkellinen tyytymättömyys.

Unkarissa uusi vastavoima nousee

Unkari on pitkään ollut esimerkki oikeistopopulismin vankkumattomasta menestyksestä, mutta nyt sielläkin näkyy säröjä. Oppositiopuolue Tisza on kerännyt kasvavaa kannatusta ja tarjoaa vaihtoehdon Fidesz-puolueen autoritaariselle linjalle. Vaikka valta ei ole vielä vaihtunut, muutoksen siemenet on kylvetty. Orbanin hallinnon toimet osoittavat, että se pelkää tulevaisuutensa puolesta. Kiinnostavaa on, miten Saksan hallituksen kapselointipolitiikka vaikuttaa Unkarissa hallituksen suosioon.

Serbiassa kansalaisyhteiskunta herää

Serbiassa hallituksen autoritaarisia otteita vastaan on noussut laajoja kansalaisprotesteja. Tyytymättömyys presidentti Vučićin hallintotapaan on saanut sadattuhannet kaduille vaatimaan vapautta, oikeusvaltioperiaatteita ja reilumpaa demokratiaa. Serbian kansalaisyhteiskunta on yhä elossa ja se voi edelleen muodostaa vastavoiman populistiselle vallankäytölle.

Turkissa pinnan alla kuplii

Turkin poliittinen tilanne on kiristynyt huomattavasti Istanbulin pormestarin Ekrem İmamoğlun vangitsemisen myötä. İmamoğlu, joka on Tasavaltalaisen kansanpuolueen (CHP) jäsen ja presidentti Recep Tayyip Erdoğanin keskeinen poliittinen haastaja, pidätettiin maaliskuussa 2025 syytettynä korruptiosta ja syyttäjän uhkailusta. Syytteet ovat poliittisesti motivoituja, ja niiden tarkoituksena on estää İmamoğlun osallistuminen tuleviin vaaleihin .

Pidätyksen jälkeen jopa 2,2 miljoonaa ihmistä osallistui yhteen suurimmista mielenosoituksista Istanbulissa. İmamoğlun vangitseminen on lisännyt poliittista jännitettä Turkissa ja herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota. Tilanne kehittyy edelleen, ja sen vaikutukset Turkin sisäpolitiikkaan ja kansainvälisiin suhteisiin ovat merkittäviä.Erdoğanin oikeistopopulismi on saanut merkittävän demokraattisen haastajan.

Järkipolitiikka tekee paluuta?

Kaikkia näitä yhdistää ajatus siitä, että ihmiset alkavat kaivata takaisin politiikkaa, joka perustuu realismiin, tietoon ja keskinäiseen kunnioitukseen. Moni on huomannut, että oikeistopopulismilla ei saa muutosta parempaan, vaan kaaosta. Moni asia viittaa myös siihen, että se on myös pitkä askel kohti totalitarismia.

Siksi nyt, ensi kertaa pitkään aikaan, Euroopassa on havaittavissa järkirenessanssin tuoksua. Tuoksu ei ehkä ole vielä kovin voimakas, mutta jotain kestävää tässä voisi olla. Se on politiikan paluuta siihen, miksi se on olemassa: yhteisten asioiden hoitamiseen ja paremman maailman rakentamiseen.