Museolta kysytään, ilmastolta ei – Varissuon koulu ja purkamisen sokea piste

Turun Varissuolla on tyhjillään vuonna 1983 valmistunut koulurakennus. Sisäilmaongelmat ajoivat oppilaat evakkoon, kuntotutkimukset paljastivat vauriot luultua laajemmiksi, ja kaupunki hakee rakennukselle purkulupaa – tilalle halutaan uusi koulu. Museoviranomainen vastustaa purkamista rakennuksen kulttuuriympäristöarvojen vuoksi.

Tähän asti tarina on tuttu. Suomessa puretaan vuosittain yli sata koulua, ja kuvio toistuu lähes samanlaisena: sisäilmaongelma, väistötilat, purkulupahakemus, museon lausunto, paikallinen kädenvääntö. Mutta pysähdytään hetkeksi siihen, mitä purkulupaprosessissa oikeastaan tutkitaan – ja ennen kaikkea siihen, mitä ei tutkita.

Lupaprosessi kysyy historiasta, ei tulevaisuudesta

Kun purkamislupaa haetaan, rakennusvalvonta arvioi kulttuuriympäristön arvoja ja kaavallisia edellytyksiä. Museoviranomaiselta pyydetään lausunto, jos kohteella on kulttuurihistoriallista merkitystä. ELY-keskus saa päätöksestä tiedon ja voi tarvittaessa puuttua peliin. Tämä on hyvä ja tarpeellinen järjestelmä. Myös ihmisten elinympäristön pysyvyyden näkökulmasta museoviranomaisten kanta on tärkeä.

Mutta yksikään viranomainen ei missään vaiheessa kysy paljonko tämä ratkaisu maksaa ilmastolle?

Purkamisluvan edellytyksiin ei kuulu ympäristö- eikä ilmastovaikutusten arviointi. YVA-menettely koskee vain suurhankkeita, ei tavallisia talonrakennushankkeita. Lupahakemukseen liitettävä purkumateriaaliselvitys kartoittaa kyllä syntyvät jätteet, mutta se ohjaa jätehuoltoa – se ei ole vaikutusarviointi eikä vertaile vaihtoehtoja.

Ilmastoselvitys, jossa on puute

Uusilta rakennuksilta vaaditaan nykyään ilmastoselvitys. Vuoden 2026 alusta uudisrakennuksen koko elinkaaren hiilijalanjälki on pitänyt laskea, ja suurimmille rakennustyypeille on asetettu päästörajat. Tämä on merkittävä edistysaskel.

Mutta selvityksessä on Varissuon kaltaisten tapausten kannalta ratkaiseva puute: paikalta puretun vanhan rakennuksen päästöt eivät sisälly uuden rakennuksen laskelmaan. Vanhaan kouluun sitoutuneet materiaalit, purkutyö, jätteen kuljetus ja käsittely – kaikki tämä jää taseen ulkopuolelle. Eikä laki toisaalta velvoita ilmastoselvitykseen korjaushankkeissa lainkaan.

Lopputulos on nurinkurinen: purkava uudisrakentaminen näyttää paperilla puhtaammalta kuin se todellisuudessa on, eikä korjausvaihtoehdon ilmastohyötyä lasketa mitenkään. Järjestelmä siis kallistaa vaakaa purkamisen suuntaan puuttellisten selvitysten takia.

Mitä pitäisi tehdä?

Ehdotukseni on yksinkertainen. Kun rakennus halutaan purkaa uudisrakentamisen tieltä, purkulupahakemukseen pitäisi aina liittää CO2-vaikutusten arviointi: elinkaarilaskelma, jossa verrataan korjaamista ja purkavaa uudisrakentamista keskenään. Ja puretun rakennuksen päästöjen pitäisi näkyä tilalle nousevan uudisrakennuksen ilmastoselvityksessä, ei kadota laskennan katveeseen.

Tämä ei olisi kohtuuton vaatimus. Elinkaarilaskennan menetelmät ja päästötietokannat ovat jo olemassa, koska ne luotiin ilmastoselvitystä varten. Kyse on siitä, että sama laskenta ulotetaan kattamaan koko ratkaisu, ei vain sen puhtaimmalta näyttävää puolikasta.

Selvyyden vuoksi: en väitä, että Varissuon koulu pitäisi säilyttää. Sisäilmaongelmat ovat todellisia, ja lasten terveys menee rakennuksen edelle joka kerta. Voi hyvin olla, että laajasti vaurioituneen rakennuksen kohdalla purkaminen voittaa vertailun myös hiilitaseella. Mutta juuri siksi laskelma kannattaisi tehdä: jos purkaminen on perusteltua, luvut osoittavat sen ja päätös kestää päivänvalon. Nyt päätökset tehdään mutulla, ja mutu sattuu lähes aina suosimaan uutta.

Rakennettu ympäristö on Suomen suurin materiaalivarasto, ja rakentaminen tuottaa merkittävän osan päästöistämme ja jätteistämme. Jos otamme kiertotalouden – tai mieluummin kestotalouden – vakavasti, emme voi kohdella olemassa olevia rakennuksia kertakäyttötavarana, jonka hävittämisestä ei tarvitse esittää edes laskelmaa.

Museolta kysytään, koska rakennuksen historia on tunnustettu arvoksi, jota ei saa hävittää perustelematta. Ilmastolle kuuluisi sama kohtelu. Se mitä ei mitata, sitä ei johdeta – ja tällä hetkellä purkamisen hiilipäästöjä ei mittaa kukaan.

Kuva: Koulun naulakko, ei Varissuolta. Kuvaaja: Kalle Euro