Lempeä yhteiskunta mahdollistaa rohkeuden

Olin äskettäin mukana Naantali 24h -tapahtumassa, johon on vuosittain kutsuttu 200 keskustelija käymään läpi Suomea koskettavia merkityksellisiä yhteiskunnallisia asioita. Tapahtumaa järjestävät Accenture, Miltton, Naantalin kaupunki, Perheyritysten liitto, Palvelualojen työnantajajärjestö PALTA ja Alma media. Tapahtuma ei ole politiikkanörttien linnanmäeksi kutsutun SuomiAreenan kaltainen hurlumhei-viikko, vaan 24-tuntinen keskustelu- ja kohtaamisalusta naantalilaisten kodissa ja Kaivohuoneella. Olin positiivisesti vaikuttunut siitä, miten lämmin ja avoin tunnelma tilaisuuteen syntyi.
Yhteiskunnasta puhutaan usein rakenteiden, järjestelmien ja tehokkuuden kautta. Naantalin keskuteluissa itselleni heräsi ajatus, että mitä jos ajattelisimme Suomen yhteiskuntaa ennen kaikkea alustana – paikkana, joka mahdollistaa ihmisten kukoistuksen? Luodaan yhteiskunta, joka kannustaa jokaista toimimaan omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan.

Tällainen yhteiskunta ei synny sattumalta. Se vaatii päätöksiä, arvoja ja ennen kaikkea tahtoa rakentaa ympäristö, jossa aktiivisuus, yrittäjyys ja hyvinvointi eivät ole harvojen etuoikeuksia, vaan yhteinen tavoite. Yhteiskunta, joka kuuluu aidosti kaikille.

Mahdollistaminen on uuden ajan politiikkaa

Jokaisessa meissä on potentiaalia luoda, kehittää, työllistää, osallistua – mutta vain, jos siihen annetaan tilaa ja tukea. Liian usein järjestelmät olettavat lineaarista elämää: koulutus, työ, ura, eläke. Todellisuus on kuitenkin mutkikkaampi. Siksi tarvitsemme järjestelmiä, jotka tunnistavat ihmisten yksilölliset rytmit ja polut. Elämä ei ole joukko suoritteita, joilla mitataan kuolin vuoteella, kenen CV oli pisin ja vaikuttavin ja massi suurin.

Aktiivisuus ei tarkoita kaikille samaa. Jollekin se on yrityksen perustaminen, toiselle osallistuminen kyläyhdistyksen toimintaan. Yhdelle se on täysipäiväistä työtä, toiselle osa-aikaisuutta tai opintoja. Oikeudenmukainen yhteiskunta tunnistaa tämän kirjon – ja rakentaa tukensa sen mukaisesti. Kenenkään ihmisarvoa ei mitata tuottavuudella eikä yhteiskunta voi arvottaa ihmisiä aseman tai työpanoksen mukaan. Oikeudet kansalaisina ovat kaikille samat.

Lempeys on kasvualusta rohkeudelle

Jotta ihminen uskaltaa kokeilla, ottaa riskejä, perustaa yrityksen, muuttaa suuntaa tai kasvaa, hänen on voitava luottaa siihen, ettei tipahda tyhjän päälle. Turvaverkko ei ole este, vaan edellytys rohkeudelle.

Kokeileminen ja yrittäminen luovat uudet ideat, luovat työpaikkoja. Kokeillessa voi epäonnistua, mutta mitä siitä: Jos säilymme hengissä, voimme yrittää uudelleen, kuten Karl Popper aikanaan sanoi.

Me tarvitsemme yhteiskuntaa, jossa saa epäonnistua. Missä kokeilu ei johda leimaamiseen tai köyhyyteen, vaan oppimiseen ja uuteen yritykseen. Lempeys ei ole pehmeyttä, vaan viisautta ymmärtää, että inhimillisyys on voimavara. Että me kaikki hyödymme siitä, kun yhteisö kantaa silloin kun yksilö ei jaksa.

Yhteisöllisyys tekee mahdolliseksi sen, mitä yksin ei voi saavuttaa

Ehkä kaikkein tärkeintä on tunne siitä, että kuuluu joukkoon – että saa olla oma itsensä ja silti osa yhteistä tarinaa. Kun yhteisö hyväksyy, tukee ja kannustaa, syntyy pohja, jolle voi rakentaa rohkeasti. Tämä tunne on monelle tärkeämpi kuin mikään yksittäinen tuki- tai kannustinjärjestelmä.

Naantalissa keskustelimme yhteenvetokeskustelua Kaivvohuoneella, josta melkein näkyy Muumimaailma. Muumien ehkä keskeisin piirre on lempeä yhteisöllisyys. Jokainen heistä puuhailee omiaan, mutta lopulta syödään lettuja ja mansikkahilloa. Sellainen lämmittää, vahvistaa ja kannustaa uusiin seikkailuhin.

Yhteiskunta, joka on yhtä aikaa mahdollistava ja lempeä, on myös paikka, jossa jokainen meistä voi löytää oman tapansa olla aktiivinen, vaikuttaa ja voida hyvin. Se on myös yhteiskunta, jossa syntyy uutta – työtä, yrittäjyyttä, yhteisöjä ja toivoa. Suomi, joka ei vaadi täydellisyyttä, vaan antaa tilaa kasvaa. Suomea, joka ei pelkästään suojele heikompia, vaan rohkaisee meitä kaikkia nousemaan vahvemmiksi – yhdessä.