Kiertotalous ei riitä – tarvitsemme kestotaloutta
Kiertotalous on tänä päivänä lähes jokaisen strategiapaperin ja poliittisen ohjelman vakiosana. Se kuulostaa hyvältä, koska se on hyvä asia. Mutta juuri siksi pitää miettiä, kuvaako termi todella sitä muutosta, jota tarvitsemme, vai onko siitä tullut kätevä tapa jatkaa vanhaa mallia hieman siistimmin?
Mitä kiertotalous oikeasti tarkoittaa?
Kiertotalouden alkuperäinen ajatus on hierarkia. Ellen MacArthur -säätiön ja EU:n omissa määritelmissä kierrätys on listan *viimeinen*, ei ensimmäinen keino:
Vähemmän hankintaa, toisenlaista kulutusta
Vähemmän materiaalia per tuote
Uudelleenkäyttö sellaisenaan
Korjaaminen
Kunnostus
Vasta viimeisenä: materiaalin kierrätys
Arkikielessä ja poliittisessa puheessa käy kuitenkin usein niin, että koko käsite kutistuu siihen kuudenteen kohtaan – pullonpalautukseen ja jätteenlajitteluun. Kansainvälisessä kirjallisuudessa tästä puhutaan jaolla *"weak" vs. "strong" circular economy*. Heikko versio on käytännössä vain tehokkaampaa lineaaritaloutta: kierrätä enemmän, mutta kuluta silti yhtä paljon. Vahva versio sen sijaan haastaa itse kulutuksen volyymin.
Tämä ero ei ole vain näennäinen. Se ratkaisee, työllistääkö kiertotalous korjaajia ja suunnittelijoita vai kierrätyslaitoksia, joiden bisnesmalli on yhtä lailla sidoksissa jatkuvaan kasvavaan materiaalivirtaan kuin neitseellisen raaka-aineen kaivaminen.
Miksi tämä on rakennusalalla erityisen näkyvää?
Arkkitehtuurin ja rakentamisen näkökulmasta juuri tämä kiertotalousajattelun kutistuminen on turhauttavaa. Rakennusalan suurin ekologinen vipuvarsi ei ole se, kierrätetäänkö purkujäte huolellisesti, vaikka sekin on tärkeää. Suurimpia vipuvarsia ovat:
- suunnitteluvaiheen laatu: rakennetaanko alusta asti muunneltavia, korjattavia ja pitkäikäisiä rakennuksia
- adaptiivinen uudelleenkäyttö: käytetäänkö olemassa olevaa rakennuskantaa uudelleen sen sijaan, että puretaan ja rakennetaan uutta
- korjaamisen ja ylläpidon arvostus: nähdäänkö korjaaminen ammattityönä, joka ansaitsee yhtä paljon arvostusta kuin uudisrakentaminen
Mikään näistä ei näy, jos kiertotalous ymmärretään lähinnä materiaalikierrätyksenä. Silti juuri nämä ovat asioita, jotka synnyttävät työtä suunnittelijoille, korjaajille ja restauroijille, eivätkä vain siirrä samaa kulutusta kierrätyslaitoksen kautta takaisin talouteen.
Mitä termiä tarvitsisimme?
Kiertotalous-sanan rinnalle – tai osin tilalle – kaivataan käsitettä, joka tekee näkyväksi mitä oikeasti tavoitellaan: vähemmän mutta parempaa. Muutama vaihtoehto, joita kirjallisuudessa ja keskustelussa on käytetty:
- Riittävyystalous (sufficiency economy) – korostaa tarpeen ja kulutuksen määrän vähentämistä, ei vain kiertoa
- Korjaustalous (repair economy) – nostaa esiin korjaamisen työllistävän ja arvoa luovan roolin omana kategorianaan
- Kestotalous – korostaa kestävyyttä ja pitkäikäisyyttä kierron sijaan
Yhteistä näille on, että ne pakottavat ajattelemaa, onko tavoiteenamme kierrättää tehokkaammin, vai kuluttaa vähemmän ja paremmin? Nämä eivät ole sama asia, vaikka poliittisessa retoriikassa ne usein niputetaan yhteen.
Miksi tämä on myös markkinataloudellinen kysymys?
Tässä kohtaa oma poliittinen viitekehykseni – pro-market, ei pro-business – näkyy.. Heikko kiertotalous sopii hyvin nykyisille, valmiiden ja isojen prosessien toimijoille: se ei haasta kulutuksen volyymia vaan ainoastaan siirtää materiaalivirtaa hieman tehokkaammaksi. Se on helppo myydä, koska se ei vaadi kenenkään liiketoimintamallin muuttamista.
Vahva versio – riittävyys, korjaaminen, laadukas suunnittelu – sen sijaan haastaa nimenomaan liiketoimintamalleja, jotka perustuvat jatkuvaan uusintaan. Se on markkinaehtoinen ratkaisu, sillä se avaa tilaa uudenlaiselle yrittäjyydelle, kuten korjaamoille, restauroijille ja monipuoliselle ja muunneltavalle suunnittelulle, mutta se ei ole pro-business niiden toimijoiden näkökulmasta, joiden malli nojaa volyymiin. Työpaikkoja ekologisen kasvun mahdolisuuksia se luo heikkoa mallia enemmän.
Juuri tämä on se erottelu, joka kiertotalous-sanasta puuttuu: se ei kerro, kumpaa se tarkoittaa ja siksi se tarkoittaa useimmiten vain pientä vihertehostamista prosessissa. Tarve muutokseen ja muutoksen tuomat mahdolllisuudet ovat kuitenkin paljon suurempia. Siksi Kestotalous -termi on tapa muuttaa ajattelua laajemmaksi.
Kuva: Turun Logomo, kestotalousrakennus jo parinkymmenen vuoden takaa. Suunnittelija: Pekka Vapaavuori. Kuva: Kalle Euro