Demokratia ei katoa kerralla, vaan vähitellen

Donald Trumpin toisen valtakauden alku osoittaa jälleen, miten helposti jopa Yhdysvaltain kaltainen vanha demokraattinen järjestelmä voidaan murentaa, jos vallankäyttäjälle annetaan siihen tilaa. Viime päivinä Trump on lähettänyt kansalliskaartin kaduille ilman osavaltioiden suostumusta, uhannut pidättää poliittisia vastustajiaan ja lietsonut viranomaisväkivaltaa omia kansalaisiaan vastaan. Hän järjesti syntymäpäiviensä kunniaksi Yhdysvalloissa hyvin epätyypillisen sotilasparaatin, joka mediasta päätellen epäonnistui pahasti. Trumpin tavoite kuitenkin tuli selväksi. Ja mikäli Yhdysvallat iskee Iraniin ilman kongressin päätöstä, ollaaan tilanteessa jossa perustuslain mukaista demokraattista päätöksentekojärjestystä rikotaan jopa ulkopolitiikassa. Kyse ei enää ole yksittäisistä ylilyönneistä, vaan järjestelmällisestä vallan keskittämisestä ja oikeusvaltion purkamisesta.

Tämä ei ole vain amerikkalainen ongelma, vaan varoitus meille kaikille myös Suomessa. Suomenkin demokratiaa haastetaan askel kerrallaan

Meillä ei ole sotilaita kaduilla, mutta meillä on ilmiöitä, jotka kertovat samanlaisesta suunnasta – hitaasta liukumisesta kohti demokratian heikkenemistä.

Oikeusvaltiota on paineistettu. Poliittiset vaatimukset ja paineet oikeuskansleria ja muita riippumattomia toimijoita kohtaan ovat lisääntyneet. Lakeja on valmisteltu kiireellä ja ilman kunnollista vaikutusarviointia ja riittävää kuulemista, mikä uhkaa oikeusvaltion periaatteita. Tätä on jatkunut jo useamman hallituksen ajan.

Toimittajien, virkamiesten ja tutkijoiden uhkailusta on tullut osa poliittista aktiivisuutta. Sananvapauden kaventaminen ei vaadi sensuurilakeja, vaan riittää, että ihmiset hiljennetään pelolla. Tiedonvälitystä on yhä vaikeampi pitää vapaana, jos sen harjoittajia pelotellaan järjestelmällisesti.

Kansalaisjärjestöjen leimaaminen ja toiminnan vaikeuttaminen on yleistä sekä taloudellisesti että puheissa ja teksteissä. Järjestöt, jotka puolustavat ihmisoikeuksia, ympäristöä tai oikeusvaltiota, on yhä useammin pyritty esittämään poliittisesti värittyneinä toimijoina, joiden työtä voidaan kyseenalaistaa ja vaikeuttaa. Tästä esimerkkinä nykyisen oikeusministerin Leena Meren (ps.) kommentit ja toiminta niin tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen riippumattomuutta turvaavan sekä Eu-velvoitteita selvittäneen rasismirikostyöryhmän työryhmän kohdalla kuin myös eheytyshoitojen kieltämistä koskeneen, eduskunnan hyväksymän aloitteen edistämisen pysäyttämisen osalta.

Myös vähemmistöjen oikeuksien kaventaminen, jota hallitus tekee erityisesti maahanmuuttajien osalta, on oikeusvaltion ja demokratian periaatteiden vastaista. Paperittomien oikeuksien heikentäminen tai turvapaikanhakijoiden oikeusturvan romuttaminen eivät ole vain yksittäisiä päätöksiä, vaan esimerkkejä siitä, kuinka enemmistön valta voi alkaa syrjäyttää perustuslaillista tasa-arvoa. Demokratian keskeisiä piirteitä on vähemmistöjen suojaaminen ja yhdenvertaisuuden turvaaminen. Se ei ole luonteeltaa pelkkien enemmistöpäätösten toteuttamista tai vahvemman valtaa.

Nämä eivät ole vielä autoritaarisen vallan ilmentymiä, vaan sen mahdollistavia siirtymiä.

Demokratiaa pitää puolustaa

Vaikka meillä on demokratia toiminut enemmän tai vähemmän kohtuullisesti jo yli sata vuotta, demokratia ei ole vakaa, pysyvä järjestelmä. Vaikka olemme kerran saavuttaneet sananvapauden, oikeusvaltion ja poliittisen osallistumisen mahdollisuuden, ne voivat kadota. Tämän osoittaa historia ja ikävä kyllä vielä enemmän nykyaika.

Demokratia murenee hitaasti silloin kun mitään ei vielä räjähdä, mutta pieniä rakenteita puretaan. Kun riippumattomia instituutioita aletaan painostaa, vähemmistöjä syrjiä, median vapautta kaventaa, kansalaisia hiljentää. Juuri silloin on toimittava.

Miten me turvaamme demokratiaamme?

Puhumalla. Nostetaan esiin epäkohtia, myös silloin kun ne koskevat järjestelmän rakenteita eivätkä suoraan sinua.

Kirjoittamalla. Somepäivitykset, mielipidekirjoitukset ja blogit ovat osa julkista keskustelua, jossa demokratian arvoja puolustetaan.

Äänestämällä. Äänestäminen ei ole rutiini, vaan vallankäytön hetki. Käytetään äänemme.

Osallistumalla. Järjestöissä, mielenosoituksissa, kansalaiskeskusteluissa. Demokratia on tekoja, ei vain järjestelmä.

Vaatimalla. Pidä vallankäyttäjät vastuussa. Oikeusvaltiota ei puolusteta pelkillä juhlapuheilla.

Hiljaisuus on autoritaarisen vallan paras liittolainen. Meillä ei ole varaa ajatella, ettei Suomessa voisi demokratia kadota, koska juuri se ajatus tekee mahdolliseksi, että näin käy. Demokratia on edelleen vahva mutta vain, jos puolustamme sitä.